Nuoret aikuiset suhtautuvat uusiin välineisiin kriittisesti ja ristiriitaisesti. He saattavat käyttää todella paljon Facebookia, mutta pitää sitä samalla pinnallisena ja kaikkein ärsyttävimpänä mediana. Elokuvia ladataan verkosta, mutta joku saattaa vuokrata dvd:nsä kasvotusten kuin kapinoidakseen. Aiemmin kännykät herättivät negatiivisia tunteita.
Tällaisen havainnon teki VTT:n tutkijan Timo Kuula haastateltuaan yhdeksää helsinkiläistä opiskelijaa näiden mediankäytöstä vuosina 2004 ja 2012. Tutkimus on osa viestintäalan yhteistä Next Media -ohjelmaa.
– Sisällön- ja palveluntarjoajan näkökulmasta trendeistä poikkeavat käyttäjät voivat olla kiinnostavia. Pinnan alla kytevät uudet ideat, joista syntyvät uudet palvelut, Kuula sanoo.
Parikymppisestä kolmekymppiseksi 2000-luvulla varttuneiden ikäryhmä on valintatilanteessa. Se muistaa ajan ennen internetiä mutta käyttää myös runsaasti verkkopalveluja. Pitäisikö kustantajien olla huolissaan sanomalehden kilpailukyvystä tässä ikäryhmässä?
– En hirveän huolissani olisi. Mutta sanomalehden täytyy rytmittyä ihmisten elämään sujuvammin kuin painettu lehti, Kuula sanoo mobiiliin, verkkoon ja digilehtiin viitaten.
Kustantajien kannattaa kiinnittää huomiota käteviin, helppoihin käyttöliittymiin. Sellaisiin esimerkiksi musiikkipalvelu Spotifyta laajasti käyttävä ikäluokka on tottunut.
Hyvä uutinen lehdille on, että ne haastatellut jotka vuonna 2004 arvostivat painettua sanomalehteä kuluttivat sanomalehtisisältöjä jossain muodossa edelleen ja olivat valmiita maksamaan laadukkaista palveluista. Sen sijaan kieltäytyjien kanta ei ollut muuttunut.
Median käyttötottumukset näyttävätkin vakiintuvan varhaisessa vaiheessa. Kuulan hämmästykseksi valtaosa haastatelluista oli oman kertomansa mukaan omaksunut asenteensa printtimediaa kohtaan lapsuuden kodistaan.
