Paikallislehden palstoilla kerrotaan, mitä suunnitellaan päätettäväksi lukijoiden palveluista ja ympäristöstä ja millä rahoilla tämä kaikki tehdään.
Sen palstoilla ihmiset voivat kysyä miksi näin – miksi kyläkoulu suljetaan, pääsisikö jossain näkemään lääkäriä, ja eikö jo saataisi uutta tienpintaa kyläkeskusten väliselle tielle.
Sen palstoilla ihmiset elävät Syntyneitä-palstasta kuolinilmoituksiin – ja kaikessa sillä välillä.
Paikallislehti kertoo ihmisten arjen tärkeistä asioista – niistä leikekirjoihin talletettavista muksujen kisojen tuloksista ja yhdestäkin uudesta työpaikasta, jotka ovat muille liian pieniä asioita kerrottaviksi.
Paikallislehden palstat ovat vuoropuhelua. Sitä, että ihmiset vaikuttavat lähiseutuunsa sekä omiin ja läheistensä asioihin. Kiroavat ja kiittävät. Kysyvät ja tuulettavat.
Paikallislehti aktivoi ihmisiä itsekin. Järjestää siivoustalkoot, kutsuu vaikka mukaansa kiertämään seudun pururadat.
Paikallislehti pitää kiinni juurevista ja kiinnittää juurettomat lähiympäristöönsä. Se on arjen käsikirja ja navigaattori – aina sen sivuilta joku porukka jokaiselle löytyy.
Paikallislehti ei ole norsunluutornissa, vaan siellä, missä ihmisetkin. Terveyskeskuksessa. Marketin jonossa. Koululuokassa. Hoivaosaston kiireessä. Iloitsemassa urheilukatsomossa ja kyynelehtimässä lasten konsertissa.
Lähellä ja rinnalla.
Kylläpä me teemme hienoja lehtiä ja kylläpä me olemme tärkeä osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja ihmisten osallisuuden kokemusta.
Mutta. Muistammeko kertoa sen lukijoillemme ja asiakkaillemme?
Jos odotamme, että lukijamme ja asiakkaamme ikään kuin itse huomaavat meidän hienoutemme, kun niin loistavaa ja tärkeää tuotetta teemme, niin siinäpä odotamme.
Samalla muut menevät oikealta ohi ja kovaa. Koska viimeksi olet esimerkiksi katsonut televisiota niin, että et ole ehtinyt kyllästyä tulevien ohjelmien mainoksiin?
On hienoa, että Sanomalehtien Liiton paikallislehtijaoston, Paikallislehtien Päätoimittajayhdistyksen ja Suomen Paikallismedioiden ansiosta alalle on virinnyt uudenlaistakin yhteistyötä.
”Jos odotamme, että lukijamme ikään kuin itse huomaavat meidän hienoutemme, kun niin loistavaa ja tärkeää tuotetta teemme, niin siinäpä odotamme.”
Ei tietenkään olisi pahitteeksi, että paikallislehden hienous ja merkitys erityisesti lähidemokratialle huomattaisiin vähän muuallakin. Yleisradion asemaa esimerkiksi kyllä puolustetaan muun muassa demokratia-argumentilla, mutta paikallislehtien puolustajat ovat jääneet vähiin.
Hiukan huvittaakin välillä, kun edelleen huomaa, että paikallislehtitekemiseen suhtaudutaan vähättelevästi jopa oman alan sisällä.
Joo, aina voi tehdä lehteä ”paremmin” ja ”laadukkaammin”, mutta koskettavan ja lukijoilleen ääritärkeän lehden tekemisen me jo osaamme.
Jokaisen meistä pitääkin kysyä, miten markkinoisimme lehteämme, jos se olisi ulkopuolinen yritys ja asiakkaamme?
Paikallislehden hienous pitää ensin joka päivä toteuttaa, ja sitten se pitää sanallistaa ja kuvallistaa muille. Joka päivä. Jokaisen meistä. Olemme kaikki käyntikortteja.
Valot ehkä joskus alalta sammuvat, mutta emmehän itse päivystä katkaisijan luona.
