Viisi väärää tapaa tehdä verkkolehteä

Kissa pöydälle,
24.05.2013  
Petri Korhonen
2 kommenttia

Tällä kertaa kissan nosti pöydälle toimituspäällikkö Petri Korhonen Taloussanomista, verkkolehdestä joka muuttui kannattavaksi vuonna 2012.

Valtaosaa suomalaisten sanoma- ja aikakauslehtien verkkosivuista tehdään väärin, vanhentuneilla työtavoilla ja olemattomilla linjanvedoilla.

Eivätkä mediatalot saati kaikki toimittajatkaan näytä tajuavan, mistä verkkoon tehdyssä journalismissa oikeasti pitäisi olla kyse.

Mikä sitten on pielessä?

 

1. Väärä luokittelu.

Ei ole olemassa erikseen verkko-, mobiili-, televisio- tai printtijournalismia. On vain hyvää ja huonoa journalismia, sekä aika paljon siinä välissä ihansama-whocares-journalismia.

Hyvä verkkouutisointi ei ole halvalla maakuntarajojen yli jaettua copy-paste-tiedotetulvaa tai uutistoimistomatskujen referointia, nimettömien toimittajien naputtelemaa tekstimassaa. Sen pitää olla persoonallista, omalla bylinellä tehtyä sisältöä.

 

2. Väärin valitut tekijät.

Online-toimituksiin on perinteisesti värvätty kokemattomimmat tulokkaat, joista parhaat armollisesti ehkä joskus pääsevät kirjoittajiksi ”oikean” lehden puolelle. Tämä on täysin päätön järjestys.

Verkko on nopein ja tavoittavin uutisväline, joten sen tekeminen kuuluisi talon kokeneimmille journalisteille:

Sellaisille ihmisille, joilla on riittävästi uutismuistia ja yleissivistystä asioiden arvottamiseen ja merkitysten oivaltamiseen.

Sellaisille, jotka näkevät että termissä ”Nazisin taistelu” on jotain pielessä.

Sellaisille, jotka osaavat ja uskaltavat kentällä kysyä niitä tyhmiä kysymyksiä ja tingata vastauksia.

Sellaisille, jotka eivät vain tyydy siihen, mitä heille tiedotteessa tai livenä väitetään.

 

3. Väärinkäsitykset ilmaisutavoista.

Kyllä, lyhyt uutissähke toimii verkossa erinomaisesti. Mutta niiden rinnalle pitää tehdä välillä myös pitkiä, syvällisiä, koskettavia, kantaaottavia juttuja. Verkossa niiden tekemistä eivät kahlehdi merkkimäärärajat.

Mikään ei estä tekemästä verkkoon lähes kaunokirjallista, myytävää tekstiä. Suomalainen LongPlay ei ole alallaan ainoa: katso vaikka samankaltaisia yhdysvaltalaissivustoja Atavist, Byliner ja Longform.

Valitettavasti väärin tehty verkko heijastuu myös painettuihin julkaisuihin. Printtilehtiä täytetään yhä yksipalstaisilla kolari-, rikos- ja viranomaisuutisilla, joita lukijat näkivät jo eilispäivänä verkosta. Näin printtilehti tekee itseään tarpeettomaksi maksaville tilaajille.

 

4. Väärät lainalaisuudet.

Uutisten ilmainen jakelu verkossa ei kannata.

Ei niin, mutta tehokkaalla verkkomediamyynnillä ryyditetty uutislehti voi silti tuottaa voittoa. Maksumuuri on monelle julkaisulle perusteltu ratkaisu, mutta sen rinnalla voi olla tiukasti rajattujen erikoisalojen lehtiä jotka menestyvät ilmaisinakin. Verkossa ei ole yhtä ainoaa oikeaa ansaintamallia.

 

5. Väärät pelkomme.

On liian helppo syyttää verkkoa siitä, että monista uutistoimituksista on tullut suolakaivoksia ja työkiire on kasvanut.

Oikeasti verkko on parasta, mitä uutisjournalismille on tällä vuosituhannella tapahtunut. Hyvin organisoitu, johdettu, linjattu ja palkattu verkkouutisten tekeminen on parhaimmillaan hauskaa, jännittävää ja huumaavaa – ihan pelkän nopeutensakin ja ajassa elämisen tunteen takia. Hienointa verkossa on kuitenkin tavoittavuus.

Teen itse paljon mieluummin Taloussanomia 700 000 eri viikkolukijalle, kuin aikoinaan printti-Talsaa 50 000 tilaajalle.

Koskaan aiemmin emme ole pystyneet journalisteina puhumaan reaaliajassa näin monelle ihmiselle yhtä aikaa – ja demokraattisesti. Verkossa jokainen lukija voi halutessaan kertoa meille uuden näkökulman uutiseemme, korjata virheitämme tai jalostaa tarinaa toiseen suuntaan. Tämä voi myös opettaa meitä yhä paremmiksi journalisteiksi ja lehdenkustantajiksi.

 

Suomen Lehdistön Kissa pöydälle -kolumnipalsta elää kesän ajan verkossa. Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi.

Jaa artikkeli sosiaalisessa mediassa
  • PrintFriendly
  • Delicious
  • Facebook
  • Twitter
  • LinkedIn
  • WordPress
  • Blogger Post
  • Digg
  • Google Bookmarks
  • Google Gmail
  • Google Reader
  • Hotmail
  • Lisää

  1. Reijo Ruokanen

    Hyviä ajatuksia. Ihan kaikesta en ole täysin samaa mieltä.
    Kohta 1: Kyllä, hyvä journalismi on hyvää journalismia ja huono on huonoa. Ja verkossa tarvitaan omalla näkökulmalla huolellisesti tehtyjä juttuja. Ja tarvitaan bylinet. Ja niin edelleen. Mutta verkossa tarvitaan myös geneerisiä uutisia. Verkon vahvuus on mm. siinä, että perusuutiset voi julkaista oikein nopeasti. Uutistoimistojuttujen julkaiseminen on sekin hyvää verkkojournalismia, mutta se ei riitä.
    Vaihtoehtona on jättää nopeiden uutisten julkaiseminen muille. Silloin lukija joutuu hakemaan peruskauran toisilta sivustoilta. Voi olla, että hän jää sinne.
    Kohta 4: “…voi olla tiukasti rajattujen erikoisalojen lehtiä jotka menestyvät ilmaisinakin”. Voi olla niitäkin, mutta voi olla hyvin menestyviä laajan näkökulman lehtiäkin ilman maksumuuria. Daily Mail on tästä loistava esimerkki. Se menestyy erinomaisesti verkossa. Ilta-Sanomat on toinen hyvä esimerkki. Sen verkkopalvelu on erittäin menestyvä. Iltalehtikin pärjää hyvin.

    Kaiken muun aika lailla allekirjoitan. Olen itsekin ollut vuosia sitten tekemässä niitä päätöksiä, joissa kokemattomimmat toimittajat sijoitettiin verkkotoimitukseen. Verkon luonne oli toki toinen, mutta nyt kylmää kyllä se, että nämä juniorit joutuivat tekemään julkaisupäätöksiä vailla asianmukaista kokemusta.
    Onneksi tilanne on muuttunut.
    Terveisin
    Reijo Ruokanen
    Päätoimittaja
    Talouselämä, Markkinointi & Mainonta

  2. Ilkka Ylitie

    Reijon kommentista poimittu maininta IS/IL menestyksestä särähti korvaan, niin sanotusti. Mainostuloistahan kyseiset (verkko)lehdet tulonsa saavat. Ja mainoksia myydään näyttökertojen jne perusteella, ja…

    Tästäkö johtuu kysyvä otsikointi? Klikkaa!
    Onko tämä uutisointia? Klikkaa ja katso!
    Lotossa päävoitto! Klikkaa tästä nähdäksesi montako miljoonaa!
    Lotossa voittaja! Paina tästä nähdäksesi mistä päin Suomea!
    Joko lukija ymmärtää mitä kirjoittaja tarkoittaa? Katso kuvat!

    Vrt esim: “Loton kierroksen 23 oikeat numerot: 4, 5, 6, 7, 8, 9, 11 – katso voitonjako tästä.” – Otsikko oikeasti jo KERTOISI jotakin, eikä vain kysyisi. Mutta koska klikkauksia (eli “mainosten näyttökertoja”) pitää saada, voi toki jotakin jättää artikkeliinkin.

    Eri asia on sitten otsikot “Hauki hyökkäsi Mikon kimppuun!”
    …ja artikkeli jossa kerrotaan että Mikko 15v sai tikkejä peukaloon kun koitti irroittaa koukkua hauen leuasta ja kala ei ollutkaan taintunut vaan puraisi. ;P
    Tuon kaltaista otsikointia / mediaa ei pitäisi tukea, allekirjoittaneen mielestä. Siksi en koskaan linkkaa kys. lehtien artikkeleihin Sos.Mediaan, vaan referoin artikkelin mielummin ja ulkomaiden tapauksessa linkkaan esim sen Daily Mailin artikkelin mistä IS/IL yleensä on (huonosti & tiivistäen) käännetty. :P

    Näin lisäkaneettina. Että “Menestyvä? Toki. Mutta journalistinen, ammattimainen, ammattietiikka hallussa? Ei. Klikkausten kalastelu houkuttelu-otsikoilla on samaa luokkaa ‘Tilaa tästä 7 tuumaa lisää!’-linkkien kanssa.” Sanoo allekirjoittanut. Kiitos.

Kommentoi