Sulje

Ei kikkailua vaan työkaluja

Näiden jutturakenteiden tunteminen auttaa toimittajaa valitsemaan aiheeseensa sopivan esittämistavan, sanoo toimittaja-kouluttaja Panu Räty. Hänen mukaansa amerikkalainen journalismikirjallisuus tarjoaa lukemattomia rakennemalleja juttujen kirjoittamiseen. Kuvassa esitellyt rakenteet soveltuvat hyvin suomalaisiin lehtiin, ja samassa jutussa voi yhdistellä useampaa mallia. (Kuva: Olli Hannonen)

• Toimiva jutturakenne koukuttaa lukijan mielenkiinnon.

• Jos kirjoittajalla ja editoijalla on hallussa samat rakennemallit, juttujen editointi helpottuu.


Kärjellään seisovan kolmion, perusuutisen mallin, aika on sanomalehdessä ohi. Verkon pikku-uutisiin se vielä istuu, mutta paperilehden kannattaa satsata muihin jutturakenteisiin (ks. kuva yllä).

Tätä mieltä on toimittaja ja kirjoittajakouluttaja Panu Räty, joka on opettanut jutturakenteita eli tapoja järjestää jutun sisältö lukuisten aikakaus- ja sanomalehtien toimituksille.

– Mitä pidempi juttu on, sitä tärkeämpi on toimiva rakenne. Koko ajan on vaarana, että lukijan mielenkiinto herpaantuu ja hän jättää tekstin kesken.

Sanomalehtien on kiristyvässä kilpailutilanteessa mietittävä omia valttejaan suhteessa esimerkiksi verkon jatkuvasti päivittyvään tietotulvaan – ja näihin valtteihin kuuluvat nimenomaan erilaiset kerrontatavat.

– Harkitut rakenteet tulevat sanomalehtien kaikille osastoille juuri nyt todella lujaa. Tämä näkyy lehtiuudistuksissa ja toimitusten järjestämissä koulutuksissa, Panu Räty sanoo.

Harkittu rakenne nopeuttaa kirjoittamista

Jokaisella jutulla on Rädyn mukaan rakenne, oma arkkitehtuurinsa, on se sitten tarkan pohdinnan tulos tai toimittajan tiedostamatta luoma esittämisjärjestys. Voiko siis myös ilman etukäteissuunnittelua syntyä sujuvasti etenevä juttu?

– Voi totta kai, mutta se on paljon sattumanvaraisempaa.

Jos toimittaja tuntee erilaiset rakennemallit, hänellä on enemmän vaihtoehtoja valita aiheeseensa sopiva esittämistapa. Itse kirjoittaminenkin sujuu nopeammin, kun on laatinut rakennesuunnitelman. Yksinkertaisimmillaan suunnitelma voi olla ranskalaisilla viivoilla tehty lista käsiteltävien asioiden järjestyksestä.

Vaikka jutturakenteisiin on selkeitä kaavoja, ne ovat vain työkaluja, eivät sääntöjä tai automaatteja, jotka aina tuottavat kiinnostavaa materiaalia.

Tärkeä etu on myös se, että yhteisten käsitteiden tunteminen helpottaa toimituksissa juttujen kehittämistä eteenpäin.

– Tuottaja voi lukea jutun ja sanoa, että olet käyttänyt tässä osastorakennetta, mutta osastot vuotavat ja sinun pitää jäsennellä osastojen sisällöt tarkemmin.

Jutun lopussa odottaa palkinto

Rakenteella ei ole tarkoitus kikkailla. Sen pitää olla mahdollisimman yksinkertainen ja luonteva – sellainen, joka lukijan on helppo omaksua.

Uutistyöhön tottuneelle toimittajalle käy Rädyn mukaan usein niin, että hän soveltaa perinteistä uutisrakennetta myös pidempään tekstiin. Tällöin juttu koostuu useista perättäisistä kärjellään seisovista kolmioista: jokaisen jakson alussa tärkein asia kerrotaan ensin.

– Tärkein asia kannattaisi mieluummin lykätä jakson loppuun. Näin kasvaa lukijan tarve lukea juttu sen viimeiseen lauseeseen asti. Aloituksen pitää olla kiinnostava, mutta loppuun lukijalle on jätettävä palkinto.

Vaikka jutturakenteisiin on selkeitä kaavoja, ne ovat vain työkaluja, eivät sääntöjä tai automaatteja, jotka aina tuottavat kiinnostavaa materiaalia.

– Moni juttu on yhdistelmä useammasta rakennemallista, ja malleja voi ja saa muokata.

Kirjoittamisen esteet osa prosessia

Milloin rakenne sitten lyödään lukkoon? Itse muun muassa Imageen, Suomen Kuvalehteen ja Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen kirjoittanut Räty kertoo keskustelevansa jutun rajauksesta ja rakenteesta editoijan kanssa jo ennen haastatteluja.

– Liian valmiiksi suunnitelmaa ei voi kuitenkaan siinä vaiheessa tehdä. Haastattelu saattaa kääntää aiheen ympäri, ja todellisuus tuo usein kiinnostavia yllätyksiä.

Kun tarvittavat materiaalit ovat kasassa, Räty miettii eri vaihtoehtoja koota juttu ja piirtelee kaavioita tekstin rakenteesta. Tämän jälkeen editoija saa jälleen kommenttivuoron.

– Yhteistyö kollegojen kanssa on todella tärkeää. Myös sanomalehdissä kirjoittajan pitäisi tarvittaessa saada tukea editoijalta. Toimitusorganisaatio tulee rakentaa niin, että tällaiseen yhteistyöhön on mahdollisuus etenkin pitkissä jutuissa.

Huojentava tieto oman tekstin kanssa kamppaileville lienee se, että vaikka kirjoittamisvaiheessa iskisi uskon puute, rakenne voi silti olla hyvin valittu ja toimiva. Kirjoittamiskipuja tulee jopa rakennekonkarille itselleen.

– Aina jossain vaiheessa ajattelen, ettei tästä tule mitään – mutta se on vain osa prosessia, Räty sanoo.

Kommentit

[…] Toisaalta en tiedä, onko koko periaatekaan enää aina tarpeen. Ainakaan verkkojutuissa se ei välttämättä päde. Ehkäpä uutistekstin rakenne kannattaa miettiä vähän syvällisemmin lukijan tiedontarve ja tekstin houkuttelevuus huomioon ottaen, ei siis ainoastaan tärkein alkuun -periaatteella. Aihetta on pohdittu mielestäni oivaltavasti muun muassa tässä Suomen lehdistön jutussa. […]

Seisooko kolmio kärjellään? | Niemen Laura