Oletko kuullut joskus jotain tällaista:
”Konserniin kuuluminen vie paikallislehden omaleimaisuuden. Näivettää paikallisuuden. Yhdenmukaistaa sisällöt.”
Minä ainakin olen. Lennosta on vaikea väittää vastaan.
Muun muassa siksi Suomen Lehdistö kysyi paikallislehtien päätoimittajilta konsernien journalistisesta yhteistyöstä. Kyselyn perusteella selvisi, että juttuvaihto ja konsernien yhteiset juttu- ja kuvapankit ovat arkipäivää.
Yhteinen pankki on 71 prosentilla vastaajien lehdistä. Lisäksi 42 prosenttia vastaajista kertoi, että konserniin liittymisen seurauksena lehteen tulee enemmän juttuja oman toimituksen ulkopuolelta. 94 prosenttia vastaajista arveli konserniyhteistyön vain tiivistyvän tulevaisuudessa.
Tämä tukee ajatusta siitä, että konserniyhteistyö journalismissa haukkaa paikallisuutta. Kuitenkin 88 prosenttia vastaajista kertoi lehtensä sisällön olevan konserniin liittymisen jälkeen jopa aiempaa paikallisempaa.
Miten paikallisuus ja journalistinenkin yhteistyö konsernin sisällä voivat lisääntyä samaan aikaan?
Päätoimittajien vastauksista löytyi neljä mahdollista selitystä:
1. Juttupankki on konsernin paikallislehtien yhteinen. Lainajutut saattavat tällöin kertoa kunkin lehden levikkialueen reunamien kuulumisia, jolloin niiden vaikutus paikallisuuteen on myönteinen. Juttupankki voi myös ajaa lähinnä yhteisen arkiston virkaa.
2. Konsernin maakuntalehti tai -lehdet käyttävät juttu- ja kuvapankkia paikallislehtiä hanakammin ja paikallislehdet tekevät edelleen oman sisältönsä. Tämä saattaakin olla todennäköinen selitys, sillä 89 prosenttia vastaajista kertoi konsernin muiden lehtien käyttävän heidän aineistoaan.
3. Joillekin juttu- ja kuvapankit ovat ajattomia juttuja ja kuvituskuvia varten. Paikallislehdet saattavat ottaa pankista maakuntalehden tai yhteistoimituksen juttuja sellaisille juttupaikoille, joille tulisi muutenkin yleisempää aineistoa. Erään päätoimittajan sanoin: ”Useamman autojuttua tekevän lehden on turha käydä testaamassa samat autot. Riittää, että yksi tekee sen”.
4. Osa ulkopuolelta tulevista jutuista on täysin paikallista ja lehden ydinalueelta: sisältöä saadaan avustajilta, lukijoilta, seuroilta ja yhdistyksiltä.
Oli selitys mikä hyvänsä, ei paikallisuus ole mihinkään kadonnut. Muutamaa päätoimittajaa vapaasti lainatakseni: aitoa paikallisuutta on olla kylän ihmisten puolella. Sitä paitsi lopulta lukija päättää, mikä on riittävän paikallista.
Jotain kertoo sekin, että 97 prosenttia vastaajista koki konserniin kuulumisen omalle lehdelle kannattavaksi.
Kysyimme konsernin vaikutuksesta lehden paikallisuuteen 83:lta konsernilehden päätoimittajalta. 36 päätoimittajaa 39 lehdestä vastasi. Teimme erillisen kyselyn myös konsernittomille lehdille. Lue juttu Suomen Lehdistön numerosta 10/12.
