Brittiläisellä verkkosivustolla journalism.co.uk kerrotaan, että yksi alkavan vuoden tärkeistä asioista toimittajalle kuin toimittajalle on datajournalismin osaaminen. Toisaalla samassa julkaisussa BBC:n uutispäätoimittaja sanoo, että datan ymmärtäminen on yksi seikka, jota hän toimittajia pestatessaan tätä nykyä arvioi.
Verkosta löytyy myös viimekeväinen sanailu, joka on ajankohtainen nyt kun datajournalismi on kuumesana. Toisiinsa linkitetyissä Guardianin Datablogin jutuissa lajityypin edelläkävijä Simon Rogers lausuu, että datajournalismi on kuin punk-musiikkia: kaikkihan sitä osaavat tehdä. Open Knowledge -säätiön Jonathan Gray on toista mieltä.
Rogers pelkistää datajournalismin muutamaan sointuun ”tässä on datasetti, tässä toinen ja tässä muutamia ilmaisia työkaluja – ryhdy datajournalistiksi”.
Gray taas vaatii datan kunnollista ymmärtämistä. Data itsessään ei puhu, sitä on kyettävä tulkitsemaan, Gray muistuttaa. Se että dataa on helposti saatavilla – ainakin helpommin kuin aikaisemmin – ei tarkoita, että nyt olisi yhtään helpompaa tajuta, mitä data-aineistot oikeasti kertovat.
Rogersille datajournalismi on tasa-arvoistava ilmiö. Hän muistuttaa, että monet mediatalot ovat tasan yhtä asiantuntevia datajournalismissa kuin kotinsa nurkassa nyhräävä harrastaja. Datajournalismin ansiosta uutissivuston lukija voi olla yhtä vallakas kuin sivuston päätoimittaja.
Grayn mielestä ei ole yhtään sen helpompaa olla hyvä datajournalisti kuin ylipäänsä hyvä journalisti. Kyse on aina valinnoista, suodattamisesta, kehystämisestä, painopisteiden asettamisesta.
Rogers antaa ymmärtää, että datan avulla voi saada aikaan muutoksia. Gray toppuuttelee, ettei data itsessään muuta mitään. Jos halutaan muutoksia maailman menoon, tarvitaan toimintaa. Data ei kampanjoi, luo uusia palveluita tai opasta ihmisiä selviytymään byrokratian viidakoissa.
Ehkä olennaisin Jonathan Grayn näkökohta on, että datasetit eivät suinkaan kuvasta maailmaa aidosti.
Aineistot on aina koottu tietyistä lähtökohdista tiettyjä tarkoituksia varten. Ne ovat erehtyväisten ihmisten koostamia ja siksi epätäydellisiä, epätäsmällisiä tai vaikkapa vanhentuneita.
Lähimmäksi toisiaan Gray ja Rogers pääsevät siinä, että epätäydellinenkin data voi olla arvokasta. Rogersin mielestä tieto, puutteellinenkin, on tärkeintä. Gray katsoo, että data-aineistoja voi niiden puutteista huolimatta käyttää asioiden ymmärtämisen apuna.
> Journalism.co.uk:n lista kymmenestä tärkeimmästä toimittajan taidosta vuonna 2013.
> BBC:n toimittajan lista toimittajan viidestä tärkeimmästä taidosta.
Vuoden paras tablettijuttu?
New York Timesin juttu lumivyöryyn jääneistä hiihtäjistä on epäilemättä verkkojournalistisen kerronnan komein näyttö tältä talvikaudelta. Snow Fall -niminen juttu yhdistää hämmentävän hienosti tekstiä, audiota, liikkuvaa kuvaa, vuorovaikutteista grafiikkaa ja valokuvia monimediaaliseksi kokonaisuudeksi, jossa pakollinen ruudun vierittäminenkin on tehty kiehtovaksi.
Toki tällainen juttu on tekotapansa puolesta monen ulottumattomissa; Snow Fallia tehtiin pitkään ja isolla joukolla. Kateudesta toivuttua kannattaa kuitenkin lukea – tai pikemminkin käyttää – juttu ja nauttia sen tehosta. Vinkkejä tällaisten luomiseen voi hakea toisaalla verkossa olevasta jutusta, jossa kerrotaan Snow Fallin tekemisestä.
Parhaat kuvat e-kirjaan
Seattle Times on tavannut julkaista vuoden lopuksi lehtensä parhaat kuvat painetussa lehdessä ja verkkogalleriassa – ja nyt e-kirjana iPadille. Lehden mukaan tabletti on omiaan visuaaliseen kerrontaan, joten uusi julkaisumuoto tekee tällaiselle sisällölle oikeutta.
Haitaksi ei liene sekään, että e-kirjaa ei jaeta ilmaiseksi, vaan sitä myydään Applen kaupan kautta. Hinta on kohtuullinen 2,99 dollaria. Kirjassa on runsaat 130 valokuvaa, mutta myös tusinan verran videoita. Kirja tehtiin Applen iBooks Author -ohjelmalla, koska se lehden mukaan oli yksinkertaisin ratkaisu.
Rahaa linkeistä
Irlannin sanomalehtijärjestö National Newspapers of Ireland (NNI) on kautta verkon saanut osakseen hilpeätä ihmettelyä. Eikä ihme, sillä NNI on keksinyt ryhtyä vaatimaan rahastusoikeutta jäsenlehtiensä sisältöihin johtavista linkeistä. Ajatus on, että jos joku laittaa verkkosivulleen linkin, joka johtaa lehden sivulle, lehti perii kustakin linkistä maksun. Hinnaksi on esitetty esimerkiksi 300 euroa kustakin linkistä.
Järjestön mielestä linkit tulisi lisäksi määritellä lain voimalla tekijänoikeuden loukkauksiksi. NNI:n on näin herättänyt henkiin vuosien takaisen kinan syvälinkityksestä. Kommenteissa NNI:tä on ”kehuttu” pontevasta yrityksestä kulkea ajassa taaksepäin.
