Tilaa Uutiskirje!

Ihminen ihmiselle

Henkilöhaastattelu on kahden ihmisen kohtaaminen, ei vain juttumateriaalin hankkimista, sanoo vapaa toimittaja ja aikuiskouluttaja Marja-Terttu Pulliainen. Hänen mielestään oleellista on löytää yhteys haastateltavan kanssa sekä antaa tarinalle aikaa ja tilaa syntyä.

Marja-Terttu Pulliaisen mielestä pahin virhe, jonka toimittaja voi tehdä, on mennä haastattelutilanteeseen ylimielisesti ja antamatta itsestään mitään. Kuva: Veera Malin
Ajankohtaiset


– Jos haastattelutilanne on oikein intensiivinen, tunnen rintakehässäni, mitä haastateltava tuntee. Huomaan, jos hän jättää kertomatta jotakin, väistelee tai ei halua puhua jostakin. Tiedän asioita, joita hän ei sano.

– Kun se tapahtuu, tuntuu siltä, että pääsen hetkeksi tuon ihmisen pään sisään ja elämään. Että ollaan samassa tilassa ja jaetaan se juttu.

Näin haastattelutilanteessa parhaimmillaan syntyvää yhteyttä kuvailee Marja-Terttu Pulliainen. Hän on vapaa toimittaja ja aikuiskouluttaja, joka opettaa muun muassa Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoiden lehtityö- ja aikakauslehtikursseilla. Yksi Pulliaisen opetuksessaan käsittelemistä aiheista on haastattelutilanne, jota hän on pohtinut paljon.

– Haastatteluhan on aika absurdi tilanne, sillä useimmiten ihmiset ovat toisilleen aivan ventovieraita. Lähtökohta on se, että menen toisen ihmisen kotiin ja pyydän: ”kerro mulle nyt kaikki sun elämästä”, Pulliainen sanoo.

Sen vuoksi toimittajan on mentävä haastatteluun kohtaamaan toinen ihminen, ei vain hakemaan materiaalia juttuun.

– Haastateltavasta ei voi vain ammentaa, vaan pitää myös antaa itsestään jotain. Se ei tarkoita, että vie tilan toiselta ihmiseltä. Haastateltavalle ei saa tulla sellainen olo, että puhutaanko nyt toimittajan vai hänen elämästään.

Se, että tilanteeseen menee avoimesti ja nöyränä, ei merkitse sitä, ettei toimittaja olisi valmistautunut tai tietäisi mitä haluaa haastateltavalta.

– Haastateltavan kunnioittamiseen liittyy, että antaa hänen olla tilanteessa solisti ja tähti. Silti takaraivossa on se, että minä olen toimittaja ja tiedän mitä olen tekemässä. Kirjoittamisvaiheessa toimittaja ottaa tahtipuikon ja siirtyy kapellimestariksi, sanoo Pulliainen.

Tunnista tunteet

Marja-Terttu Pulliaisen mukaan haastattelutilanteessa on avuksi, jos on herkkä aistimaan toisen ihmisen tunnetiloja.

– Itsensä tunteminen hyödyttää. Jos esimerkiksi tunnistaa oman jännityksensä, silloin ehkä helpommin aistii sen toisestakin.

Haastateltavan kunnioittamiseen liittyy, että antaa hänen olla tilanteessa solisti ja tähti. Silti takaraivossa on se, että minä olen toimittaja ja tiedän mitä olen tekemässä.

Pulliaisen mukaan tunteiden tunnistamista voi harjoitella myös eläinten kanssa.

– Koska ne eivät puhu, joutuu väkisinkin seuraamaan eleitä ja käytöstä ja hyvin pienistä vinkeistä päättelemään, mitä niiden päässä oikein liikkuu.

Haastattelutilanteessa toimittajasta pitää välittyä se, että hän on aidosti kiinnostunut kuulemaan, minkälainen tarina ihmisellä on kerrottavanaan.

Joskus traagisesta aiheesta juttua tehdessä yhteyden syntyminen on tapahtunut niin näkyvästi, että niin haastateltava kuin Pulliainenkin ovat itkeneet.

– Se ainakin kertoo, että ollaan haastateltavan kanssa samoissa fiiliksissä, Pulliainen hymähtää.

Hän kuitenkin lisää, että vaikka jutun aihe olisi kuinka koskettava ja syntynyt yhteys syvä, on toimittajan osattava etäännyttää itsensä.

– Asioita ei voi jäädä suremaan. Kirjoittamisvaiheessa toimittaja irrottautuu ja kirjoittaa itsensä ulos tilanteesta ja niistä tunteista.

Anna aikaa

Mutta entä sitten, kun haastateltavan kanssa ei vain millään tunnu pääsevän samalle aaltopituudelle?

Mitään takuureseptiä ei Pulliainenkaan pysty antamaan. Hän kuitenkin kehottaa miettimään, oliko niin, ettei toimittaja itse ollut ihan parhaimmillaa; tarpeeksi läsnä tilanteessa ja keskittynyt.

Toisaalta itseään ei pidä soimata liikaa. Kaikkien kanssa eivät vain aina kemiat toimi eikä yhteyttä synny. Pari niksiä kuitenkin on.

– Haastateltavalle pitää antaa tilaa olla ja kertoa tarinansa. Kiireellä keikalle ei kannata lähteä, Pulliainen sanoo.

Kannattaa aloittaa helpoilla kysymyksillä, joihin haastateltava osaa varmasti vastata. Näin päästään rakentamaan myös yhteyttä ja luottamusta.

– Yleensä sekin auttaa, että vilpittömyyteen vastataan vilpittömyydellä ja aitouteen aitoudella.

Tärkein neuvo Marja-Terttu Pulliaisen mielestä kuitenkin on:

– Pidä silmät ja korvat auki, ja myös sydän auki. Tai ainakin reippaasti raollaan.

  • Vinkkejä
  • Tarkkaile itseäsi, muita ihmisiä ja jopa eläimiä – voit oppia tunnistamaan toisten tunnetiloja.
  • Varaa haastatteluun reilusti aikaa.
  • Tee henkilöjuttujen haastattelut mielellään henkilön kotona, sillä siellä hän on aidoimmillaan. Työpaikalla ihminen luiskahtaa helposti työrooliin.
  • Keskity ja kuuntele, mitä toinen puhuu.
  • Muista, että vaikka aihe olisi vaikea ja traaginen, sinä toimittajana et ole psykoterapeutti.
  • Vaikka haastateltava on tilanteessa tähti, pidä mielessä, että toimittaja kirjoittaa jutun.
  • Älä ota itseäsi liian vakavasti.

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast