Sulje

Ihmiset toivovat usein nimensä poistamista vanhoista verkkojutuista – Rikostuomio voi haitata työllistymistä tai missikisoihin osallistuminen harmittaa

journalismi

Päätoimittajat poistavat juttuja vain painavista syistä. JSN:n uusi lausuma korostaa heidän päätösvaltaansa.

Loviisan Sanomien päätoimittajan Arto Henrikssonin mielestä Julkisen sanan neuvoston viime viikolla julkaisema lausuma verkkosisältöjen poistamisen periaatteista selkeyttää tilanteita, joissa jutussa esiintyvä henkilö pyytää poistamaan jutun tai nimensä siitä.

Lausuman mukaan tiedotusvälineiden verkossa julkaisemat sisällöt ovat historiaa, johon ei pidä puuttua kuin erityisen painavista syistä ja päätoimittajan päätöksellä.

Loviisan Sanomiin tulee vuodessa alle kymmenkunta pyyntöä tietojen poistamiseksi. Kymmenen viime vuoden aikana Henriksson muistelee poistaneensa jutuista jälkikäteen nimet neljässä tapauksessa.

Niistä yhdessä henkilö koki artikkelin aiheuttavan vakavan uhan turvallisuudelleen, ja kolmessa oli kyse vuosia sitten sovitetusta rikoksesta: varkauksista tai pahoinpitelyistä.

– Henkilöt kertoivat, että heidän nimiensä löytyminen rikosuutisesta oli vaikeuttanut esimerkiksi työnsaantia tai johtanut lasten kiusaamiseen, Henriksson sanoo.

– Tällaiset tapaukset ovat inhimillisesti rankkoja elinkautisia.

Henriksson kertoo tekevänsä jokaisen ratkaisun tapauskohtaisesti. Taustalla pitää olla JSN:n lausuman mukainen painava syy.

”Tällaiset tapaukset ovat inhimillisesti rankkoja elinkautisia.”

Henrikssonin mukaan Loviisan Sanomat on saanut poistamispyyntöjä myös muun muassa sellaisissa tapauksissa, joissa missikisoihin osallistunut nainen koki tiedon löytymisen verkkojutusta aiheuttavan hänelle mielipahaa tai maratonille osallistunut henkilö piti tulostaan liian huonona.

Pelkkä elämäntilanteen vaihtuminenkin on johtanut pyyntöihin. Lehden on toivottu poistavan esimerkiksi jutun yrittäjäpariskunnasta, joka on sittemmin eronnut ja jonka toinen osapuoli jatkaa toimintaa uuden kumppaninsa kanssa.

Näihin pyyntöihin Henriksson ei ole suostunut.

– Toki vanhentuneista maininnoista voi seurata harmia tai väärinkäsityksiä, mutta tällaisia lieviä tapauksia on valtavan paljon ja aina oma historia ei ole sellainen kuin toivoisi.

JSN:n ennen lausumansa julkaisua tekemässä päätoimittajakyselyssä nousi esiin samankaltaisia linjauksia.

”Poistopyyntöjen määrä on aika runsas ja vaikuttaa lisääntyneen viime vuosina.”

Päätoimittajat olivat suostuneet nimien, jutun tai kuvan poistoon juuri sellaisissa tilanteissa, joissa henkilön turvallisuus oli perustellusti uhattuna, maininta ajat sitten sovitetusta rikoksesta haittasi merkittävästi hänen tai hänen lastensa elämää tai rikostuomio oli lieventynyt ylemmässä oikeusasteessa. Jos taas kyseessä oli vaikkapa tilanne, jossa henkilö ei olisi halunnut nuoruuden radikaalin mielipiteensä tulevan vastaan verkossa, juttua ei ollut muokattu.

JSN kysyi poistopyynnöistä 30 päätoimittajalta isoista uutisvälineistä tai muista sellaisista julkaisuista, joiden se arveli saaneen pyyntöjä. Vastauksia tuli 22. Vastaajista 45 prosentille tulee poistotoiveita yhdestä kolmeen kertaan vuodessa, 32 prosentille kolmesta kuuteen kertaan vuodessa ja 9 prosentille kuukausittain.

– Määrä on aika runsas ja vaikuttaa lisääntyneen viime vuosina, JSN:n puheenjohtaja Elina Grundström sanoo.

Suurin osa, noin kolme neljästä vastanneesta päätoimittajasta, suostuu toiveeseen muutaman kerran vuodessa. 23 prosenttia vastaajista ei ole suostunut koskaan.

Arto Henrikssonin mukaan tietojen säilyminen verkossa ja lisääntyneet poistopyynnöt ovat saaneet toimituksen miettimään nimien julkaisua entistä tarkemmin etukäteen.

– Ennen julkaisimme kaikkien niiden nimet, jotka tuomittiin yli vuoden ehdottomaan vankeuteen. Nyt julkaisukynnys on noussut.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit