Sulje

Ari Heinonen

Joukkoistamalla Brexitistä eteenpäin

verkko

Financial Times laski maksumuurinsa ja kysyi kansalaisilta ehdotuksia paremmasta tulevaisuudesta.

Financial Timesissa viritettiin loppusyksyllä rakentavaa julkista keskustelua maan tulevaisuudesta. Lehti pyysi lukijoitaan kertomaan ehdotuksiaan Britannian ja Euroopan Unionin suhteesta, maan taloudenhoidosta Brexitin jälkeen, maahanmuuttopolitiikasta sekä EU:n tulevaisuudesta ilman Britanniaa.

Neljän viikon aikana aloitteita ja kommentteja tuli noin 800. Projektin nimi on The Future of Britain.
Projektin kantava väline oli verkkosovellus, jossa lukijat saivat esittää näkemyksiään. Financial Times otti julkaistavakseen omasta mielestään kiinnostavimmat ideat kommenttijuttujen kera. Kirjoitukset ovat tanakka paketti asiallista keskustelua erinomaisen ajankohtaisesta aiheesta.

Huomionarvoista on, että joukkoistetussa verkkoaivoriihessä Financial Times poisti maksumuurinsa, sillä osallistumisen kynnys haluttiin pitää matalana. Maksuttomuus koski sekä kommenttien lähettämistä että niiden lukemista. Ajattelu lienee kulkenut niin, että se mikä lukijatuloissa mahdollisesti menetettiin, saatiin takaisin maineessa. Tavoitteena on ollut rakentaa elävää suhdetta lehden ja sen lukijoiden välille.

”Hankkeen haasteeksi noussee se, kuinka laajasti Financial Timesin lukijakunnan ajatukset heijastavat koko kansakunnan tuntoja.”

Hankkeen haasteeksi noussee se, kuinka avarasti lehden lukijakunnan ajatukset heijastavat koko kansakunnan tuntoja. Eliitille kohdennettu lehti sai visioita ennen muuta vakiolukijoiltaan. Financial Timesin mukaan projektin toteutus ilman maksumuuria toi lehteen liikennettä myös uusilta suunnilta, kuten nuorilta. Ideoita myös jalostetaan verkkoprojektiin liittyvässä yleisötapahtumassa ensi vuoden alkupuolella.

Journalism-julkaisussa hankkeesta kertonut Financial Timesin yhteisöjohtaja muistutti, ettei The Future of Britain Project ole ainoa lehden hanke, jossa lukijoita kutsutaan verkossa rakentamaan sisältöä. Aiemmin FT teki kyselyn, jossa kartoitettiin maassa asuvien EU-kansalaisten ajatuksia Brexitin jälkeen. Kyselyn tuloksena lehti julkaisi featurejutun sekä verkossa että printissä. Tällä mallilla on tehty muitakin juttuja.

 

Guardian vie virtuaaliviemäriin

Guardian on aloittanut virtuaalitodellisuutta hyödyntävän juttusarjan, jossa julkaistaan kaikkiaan puolen tusinaa kokonaisuutta seuraavan puolentoista vuoden aikana. Jutut on tarkoitettu luettaviksi – tai ehkä pikemminkin koettaviksi – Googlen Daydream view -laseilla.

Sarjan ensimmäisessä osassa lukija pääsee kulkemaan Lontoon maanalaisessa viemäriverkostossa. Apuna on virtuaalinen taskulamppu, ja kulkija voi itse tehdä reittivalintojaan maan uumenissa. Oppaana toimii ”kaupunkitutkimusmatkailija”, ja aiheeseen perehtynyt historioitsija antaa viemärisamoilijalle lisätietoa.

Juttusarja on jatkoa lehden virtuaalisen todellisuuden ja 360-kerronnan projekteille, joista ehkä tunnetuin on vankilassa elämisestä kertova juttu sellin pinta-alaan viittaavalla otsikolla 6×9.

 

Sähköposti on yhä voimissaan

Toisin kuin saattaisi kuvitella, sähköpostin käyttö julkaisukanavana on lisääntymään päin. Esimerkiksi Washington Post lähettää sähköpostitse yli 70:tä säännöllistä uutiskirjettä ja New York Times noin puolta sataa. Sähköpostin vahvuuksiin kuuluu, että se on luonnollinen osa ihmisten arkipäivää, katsoo Financial Timesin toimittaja Andrew Jack Reuters-instituutissa tekemässään raportissa.

Jackin mukaan sähköposti tarjoaa sekä digitaalisen että analogisen välineen etuja. Verkkoyhteydessä oleva lukija voi hyödyntää linkkejä, mutta perussisältö toimii offline-tilassakin. Jack katsoo, että sähköpostijulkaisuja voi käyttää itsenäisinä – miksei maksullisinakin – tuotteina. Ne sopivat myös esimerkiksi verkkolehtien tilausten lisäpalveluiksi. Sähköpostin yhdeksi tulevaisuuden uhkaksi Jack näkee sen, että nuorempi verkkoväki käyttää muita viestintävälineitä. Toisaalta monissa yrityksissä juuri sähköposti on kaikille välttämätön työkalu.

 

Tämä on viimeinen Verkonsilmä

Tämä on Suomen Lehdistön viimeinen Verkonsilmä. Kun palstan ensimmäinen juttu julkaistiin maaliskuussa 1998, internet oli melko tuore asia journalismissa. Tuolloin tekemissäni haastattelututkimuksissa verkko arvioitiin sanomalehtien näkökulmasta sekä mahdollisuudeksi että uhaksi. Ennen kaikkea se koettiin uudeksi ja oudoksi ympäristöksi ja kulttuuriksi.

Yleistä asennetta kuvasti, että maaliskuun 1998 Suomen Lehdistön muissa sisällöissä verkko oli mukana lähinnä sivujuonteena. Nyt melkein pari vuosikymmentä myöhemmin tämänkin lehden juttujen, kuten koko alan, näkökulma nousee verkko ensin -ajattelusta. Ihmettelemistä toki yhä riittää, mutta verkosta ei enää tarvitse tehdä poimintoja journalismiin. Verkko on journalismin luonnollinen olotila.

Kommentit