Kaija Jäppinen, Suomen Lehdistön päätoimittaja
Mediataloissa kautta maailman mietitään, pannaanko verkkosisällöt maksullisiksi vai ei ja koskeeko maksullisuus kaikkea sisältöä vai vain osaa.Näkemyksensä asiaan on tuonut myös The Guardian -lehden päätoimittaja Alan Rusbridger. Hänen mukaansa maksullisuus voi liiketoiminnallisesti ajatellen olla hyvä ratkaisu, mutta journalismin kannalta niin ehkä ei ole. Perustelu tälle on olettama, että maksullisuus vähentää lukijoita, tavoittavuutta ja siten myös vaikuttavuutta.
Maksullisuus eristää sanomalehden verkottuvasta maailmasta ja on lopulta kohtalokasta. Siksi päinvastoin kuin vallittaa itsensä maksun taakse, lehtien kannattaa hyödyntää loistotilaisuus tavoittaa ihmiset ja haalia mukaan kaikki mahdollinen kyvykkyys.
Tähän liittyy Rusbridgerin ajatus tekemisen tavasta ja toimitusten ja lukijoiden rooleista. Aiemmin vain journalistit pääsivät käsiksi moniin tietoihin, heillä oli asiantuntijarooli ja valta valita välitettävä tieto. Nykyisin entistä enemmän tietoa vapautuu verkkoon. Kuka vain voi tehdä siitä omat johtopäätöksensä, valita näkökulmat ja tärkeysjärjestyksen. Verkon vertaisryhmiltä opitaan siinä missä perinteisiltä asiantuntijalähteiltäkin. Entistä useampi haluaa kommentoida, haastaa tai liittää tiedon muihin lähteisiin.
Muutos ei tarkoita, etteikö perinteisiä tiedotusvälineitä ja ammattijournalisteja tarvittaisi. Rusbridgerin ajattelussa voima ja merkitys syntyy yhdessä tekemisestä.
Hänen mukaansa Guardianin tämän hetken mielenkiintoisimmissa hankkeissa ammattijournalistit ja yleisö tekevät yhdessä. Tammikuun numerossa kerroimme, miten Guardian hyödynsi joukkoälyä parlamentin kulukorvauskuittien läpikäynnissä eli asiassa, joka on sekä ihmisiä kiinnostava että yhteiskunnallisesti merkittävä.
Mediamaailman muutos on ollut nopea ja raju. Omalla toiminnalla rahoituksen hankkivat mediat rakentavat uusia ansainta- ja toimintamalleja. Säätiöpohjaisen Guardianin päätoimittaja ei tuo ratkaisuja näihin kysymyksiin, vaan esittää yhden näkökulman maksullisuuteen.
Opetus on, että avoimuudella mediayhtiö voi valjastaa osan verkon voimasta käyttöönsä. Täytyy muistaa, että kaikki eivät halua osallistua, mutta erittäin monia kiinnostavat luotettavan ja perinteisiä journalistisia toimintatapoja kunnioittavan tiedotusvälineen sisällöt ja niihin liittyvät yleisökeskustelut. Toimitukset voivat edelleen nostaa tapetille tärkeitä ja kiinnostavia asioita luotetun brändin alla ja tavoittaa laajan lukijakunnan.
Laatumedialle on kysyntää tulevaisuudessakin. Ehkä journalismin tulevaisuus on toimiva yhdistelmä median perinteisiä arvoja ja joukkojen tietoa ja intoa.
