Sulje

Jussi Tuulensuu keskittyy tärkeimpään: ”Kolmessa pointissa on kaksi liikaa”

Henkilö

Jussi Tuulensuu on oppinut karsimaan epäolennaisuudet ja miettimään, miten lukijan ongelmat ratkaistaan. Tuulensuu valittiin Aamulehden vastaavaksi päätoimittajaksi. Julkaisemme hänestä vuonna 2015 tehdyn henkilöhaastattelun.

Maailman kaikkien juttutyyppien joukosta Jussi Tuulensuun suosikki on ”mitä olen oppinut”. Joten aloitetaan siitä, että Aamulehden uuden uutispäätoimittajan mielestä tärkein ohjenuora on selkeys. Asiat pitää ilmaista yksinkertaisilla lauseilla, joihin sisältyy vain yksi viesti.

Alexander Stubbin suosima kolme pointtia on niin totaalisesti metsässä kuin vain voi olla, koska kolmessa pointissa on aina kaksi liikaa, Tuulensuu sanoo.

Sama ohje yleistyy monenlaiseen toimintaan. Jokaisella palaverilla pitäisi olla vain yksi viesti, ja jokaisella lehdellä pitäisi olla yksi tehtävä.
Mikä se voisi Aamulehdellä olla?

Muun muassa ulkoasupäällikön, toimitussihteerin ja uutistoimittajan töitä urallaan tehnyt Tuulensuu ei kerro tulevista linjauksista vielä mitään, mutta analysoi journalismin nykytilannetta ja tulevaisuutta.

Esimerkiksi toimittajan työ. Sehän on sitä, että ratkotaan lukijoiden elämään pysyvästi vaikuttavia ristiriitoja tavoilla, joista he ovat valmiita maksamaan rahaa ja pysytään samalla totuudessa. Loppu on yksityiskohtia ja toteutusta, tärkeitä mutta toissijaisia asioita.

Jotta voisi keskittyä tärkeimpään asiaan, on pakko jättää jotain muuta tekemättä. Yhdeksi sellaiseksi seikaksi Tuulensuu nostaa printtilehden päivittäisen syynäämisen hiuskammalla.

”Jos on ostamassa venettä, tietopankki, jossa on kaikkien keskeisten suomalaisten veneiden koeajo kätevästi haettavissa — siitä voi maksaa.”

Painettuja sanomalehtiä on tehty Suomessa pitkälti toistasataa vuotta, joten sen perusteet ovat luultavasti jo kunnossa, ja huomion voisi kääntää vaikkapa mediatalon mobiilitarjontaan.

Hän korostaa saman tien, että painetulle lehdelle on käyttöä, mutta muualla on vielä paljon ongelmia, joita ei ole ratkaistu. Ne koskevat niin päivittäistä työtä kuin journalistista tuotekehitystä laajemmin.

– Mistä oikeasti halutaan maksaa? Vastaus ei enää ole, että saan lukea, mitä kiinnostavaa tässä huudeilla on. Jos on ostamassa venettä, tietopankki, jossa on kaikkien keskeisten suomalaisten veneiden koeajo kätevästi haettavissa — siitä voi maksaa.

Ajattelutapa ulottuu syvälle. Tuulensuu on tehnyt viimeisen viiden vuoden aikana konsulttitehtäviä, muun muassa sanoma- ja aikakauslehtien uudistuksia sekä ulkoasun että sisällön suhteen.

Olen kirjoittanut lehteen, jonka uudistusta Tuulensuu oli sparraamassa. Kun editori kommentoi juttuni ensimmäistä versiota, hän kiinnitti huomiota mitäänsanomattomiin väliotsikoihin. Tuulensuu kun oli painottanut, että myös väliotsikoissa tarjotaan ratkaisuja, joten sorvasin juttuun sellaiset.

Mikä sitten sai hakemaan Aamulehden paikkaa? Ainakaan syynä ei ollut kiire päästä pois aikakauslehtipuolelta, Tuulensuu sanoo. Hän listaa ilmeisiä syitä: päätoimittajalla on valtaa, ja Aamulehti on ”johtava lehti”, joka kykenee journalistisena yksikkönä mihin tahansa, myös uudistuksiin.

Tuulensuuta on luonnehdittu tyyliltään määrätietoiseksi. Hänen mukaansa tietyissä tilanteissa kannattaa toimia suvereenisti oman näkemyksensä mukaan, jos luottaa siihen, mitä on tekemässä. Usein on parempi hakeutua ongelman luo ja nostaa se esiin kuin luottaa siihen, että asiat ratkeavat itsestään.

– Mutta miten sen hoitaa… siinä voi onnistua ja epäonnistua, ja olen tehnyt varmasti molempia, hän sanoo.

Muutosten tekeminen ja johtaminen kiinnostaa häntä. Siinäkin tärkeintä on keskittyminen yhteen asiaan, koska kun viesti on selvä, ruohonjuuritason asioista tarvitsee välittää vähemmän.

”Jos lähtee liikkeelle lukijan tarpeesta, kaikki pohdinnat ovat hirveän paljon yksinkertaisempia.”

– Se on vähän samanlaista kuin tarinan tai kaskun kertominen. Kun näkee punchlinen mielessään, sitä kohti ajetaan ja kaikki muu tulee kuin itsestään, Tuulensuu sanoo.

Sellainen johtajuus vaatii kokemusta.

Tuulensuu puhuu näkökulmien monipuolistumisesta. Aluksi journalistilla on vain yksi näkemys siitä, miten työskennellään. Se on hänen omansa.

Näkökulmia alkaa kertyä lisää, kun kokemuksen myötä huomio kääntyy työyhteisön muihin jäseniin ja asiakkaisiin. Toisen ihmisen asemaan asettumisen kyky on journalisteille keskeinen taito. Designereille se on elintärkeä kyky, ja siksi he ovat usein myös hyviä yleisjournalisteja.

Kun ratkaistavana on lukijan ongelma, ei ensimmäisenä mietitä toimittajan ammatin historiallisia reunaehtoja ja paperille painetun lehden jakelulogistiikkaa.

– Jos lähtee liikkeelle lukijan tarpeesta, kaikki pohdinnat ovat hirveän paljon yksinkertaisempia.

 

> Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Lehdistön numerossa 5/2015.

Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Tilaa Suomen Lehdistö.

Kommentit