Tutkijat väittävät, että ihmisen elinympäristö on muuttunut viime vuosina ehkä enemmän kuin koskaan. Ärsykkeiden määrä ympäristössämme on saanut aivommekin reitittymään uudelleen.
Stanfordin yliopiston aivotutkijat ovat huomanneet, että ihmiset jotka mieltävät itsensä taitaviksi tekemään monia asioita yhtä aikaa, ovatkin itse asiassa heikompia monitekijöitä kuin ne, jotka eivät koe hallitsevansa monitekemistä lainkaan.
Monitekeminen hajottaa huomiokyvyn, eikä ihminen kykene erottamaan epäolennaista informaatiota olennaisesta. Myös muisti, luovuus ja empatiakyky kärsivät ärsykkeiden tulvasta.
Aivotutkijat ovat havainneet, että saapuneesta sähköpostista ilmoittava äänimerkki ruiskauttaa monitekijän elimistöön mielihyvää tuottavaa dopamiinia – samaa hormonia, jota saadaan esimerkiksi huumeista ja orgasmista, ja joka synnyttää riippuvuutta.
Hupaisimmillaan huomion keskittyminen epäolennaiseen voi johtaa vaikkapa tilanteeseen, joka löytyy Youtubesta: nuori nainen kävelee ostoskeskuksessa, näppäilee puhelintaan ja astuu suoraan suihkulähteeseen.
Järkyttävämmästä esimerkistä käy nuori äiti, jonka lapsi hukkui kylpyammeeseen, kun äiti ei malttanut lähteä Facebookista valvomaan lastaan.
Oho, mikä kaula-aukko – katso kuva! Internetissä median toimintaperiaatteena on häirintä. Menestystä mitataan klikkauksilla, ja otsikoita taivutellaan mahdollisimman vetäviin muotoihin, jotta huomiomme tarttuisi niihin ja saisi sormemme toimimaan.
Onko verkkoympäristö todellakin tuomittu hajottamaan käyttäjänsä huomion? Vai olisiko verkkoon mahdollista luoda myös sisältöä, joka ruokkii keskittymistä ja hidasta sulattelua?
Hitaaseen journalismiin uskoo ainakin toimittaja Evan Ratliff, joka kumppaneineen aloitti tammikuun lopussa iPad-käsityöläisenä. The Atavist -kustannusboutique myy pitkiä kerronnallisia juttuja ainoastaan älypuhelimille ja tableteille.
Atavist-sovelluksen saa ladata laitteeseensa ilmaiseksi, ja parilla-kolmella dollarilla voi ostaa juttuja, jotka ovat ”pidempiä kuin tavalliset aikakauslehtijutut, mutta lyhyempiä kuin kirjat”.
Toki jutut hyödyntävät kaikkia multimedian ominaisuuksia: tekstiä, kuvaa, ääntä, videota – mutta ideana on tuottaa ehyt (luku)elämys, joka ruokkii keskittymistä ja pakottaa ihmisen ajattelemaan ja analysoimaan. Ja erottamaan olennaisen epäolennaisesta.
Miksi verkkoonkin pitäisi saada hitaampaa journalismia – eikö olisi viisaampaa vain heittäytyä evoluution vietäväksi ja antaa aivojemme kehittyä?
Ihminen sai kirjan lukemiseen kykenevät aivot valistuksen ja teollisen vallankumouksen myötä. Aiempien ihmisaivojen piti olla alati varpaillaan, valmiina väistämään vihollisia tai nappaamaan ruokaa.
Ärsykeherkät nykyaivot ovatkin siis hyppäys kehityksessä taaksepäin. Ja pahasti sivuun, sillä luolaihmisen aivot olivat virittyneet suojelemaan ihmiselämää. Toisin kuin aivot, jotka keskittävät huomion Facebookiin ja sulkevat kylpevän lapsen ulkopuolelle.
