Sulje

Kolme asiaa, jotka ratkaisevat mediatalon tulevaisuuden

tulevaisuus

Ennakointi, elämänpiirien ymmärrys ja tekniikan kehittäminen tekijän näkökulmasta. Nämä vaikuttavat Etelä-Suomen Median julkaisupäällikön Silja Tenhusen mielestä lehtiyhtiöiden menestykseen.

 

Ennakointi

Silja Tenhunen on huolissaan siitä, miten harva lehtitalo tekee kunnollisia tulevaisuuden suunnitelmia. Hän suosittelee kaikille alalla työskenteleville luettavaksi Tarja Niinisalon Aalto-yliopistossa julkaistua gradua, jonka keskeinen tulos on, että sanomalehtiä kustantavissa mediayhtiöissä ei yleensä panosteta erityisiin ennakoinnin prosesseihin eikä tulevaisuutta juuri pyritä hahmottamaan  strategiakautta pidemmälle.

Jo gradun nimi on Tenhusen mukaan avoin haaste: ”Meidän tulevaisuudentutkimus on sitä, että seurataan, mitä muualla tapahtuu”.

– Totta kai kaikilla lehdillä pitäisi olla visio siitä, missä muodossa ja minkälaista tuotetta ne tarjoavat vaikkapa kahden vuoden päästä. Se, miten hyvin pystymme ennakoimaan tulevaa, ratkaisee menestyksen.

Ennakointia tarvitaan oleellisena osana kahdessa muussa Tenhusen menestyksen eväässä: ihmisten elämänpiirien ja lukutoiveiden selvittämisessä sekä tekniikan kehittämisessä käyttäjän näkökulmasta.

Etelä-Suomen Median lehdissä ennakointi näkyy myös analytiikan kehittämisessä.

– Tällä hetkellä pystymme seuraamaan, mitä ihmiset lukevat juuri nyt, mutta seuraava askel on, että meidän pitää pystyä ennakoimaan juttujen kiinnostavuutta jo ennen julkaisua.

 

Elämänpiirien ymmärrys

Lehden tekemisen punainen lanka on Tenhusen mielestä yksinkertainen: jotta toimitus voi tehdä lukijoille kiinnostavaa sisältöä, sen on tunnettava lukijansa – missä ja miten he elävät, mikä on heille paikallisesti kiinnostavaa ja missä, miten ja milloin he haluavat näitä juttuja lukea.

Etenkin pääkaupunkiseudulla ihmisten elämänpiirit ovat monesti melko suppeita. Päivittäin liikutaan kodin ja työpaikan välillä ja käydään kaupassa ja harrastuksissa niiden lähistöllä. Esimerkiksi Helsingin Kalliossa asuva käy harvoin Kampissa, vaikka etäisyyttä paikoilla on vain pari kilometriä.

­– Etelä-Suomeen syntyy lähivuosina kymmeniä keskiverron suomalaiskaupungin kokoisia kaupunginosia, joiden asukkaiden ”paikallisuus” ei välttämättä enää tarkoitakaan sitä kuntaa, jossa ihminen on kirjoilla. Eikä tyypillinen lukijakaan ole enää välttämättä paikallisista asioista lasten ja omakotitalon oston myötä kiinnostuva pariskunta, koska entistä useampi kaupunkilainen on sinkku tai lapseton.

”Etelä-Suomeen syntyy lähivuosina kymmeniä keskiverron suomalaiskaupungin kokoisia kaupunginosia, joiden asukkaiden ”paikallisuus” ei välttämättä enää tarkoitakaan sitä kuntaa, jossa ihminen on kirjoilla.”

Lehtien on Tenhusen mukaan opittava tuntemaan, sopiiko alueille parhaiten printtilehti vai digitaaliset palvelut ja sosiaalinen media. Merkitystä on muun muassa sillä, estävätkö kerrostalojen lukitut alaovet kaupunkilehtien jakelun, onko alueella keskusta, johon sopisivat noutopistelaatikot, ja ovatko alueen asukkaat sosiaalisessa mediassa aktiivisia ja kaipaavatko he yhteisöllisyyttä.

Lukijaa kiinnostavien sisältöjen kannalta on ratkaisevaa, kulkeeko hän esimerkiksi Tuusulan reunamilta töihin Tuusulan keskustaan vai Helsinkiin tai Vantaalle. Siihen, milloin juttuja halutaan lukea, taas vaikuttaa ratkaisevasti se, käyttävätkö ihmiset työmatkoihinsa julkista liikennettä.

Tenhunen kertoo, että Etelä-Suomen Mediassa ihmisten elämänpiirejä selvitään parhaillaan hyvin arkisella tavalla: sanomalehti Keski-Uusimaan ilmestymisalueen asukkaita alettiin joulukuussa pysäyttää kadulla ja pyytää heitä piirtämään tabletilla olevaan karttaan, missä he asuvat, käyvät töissä, harrastavat ja hoitavat ostoksensa. Seuraavaksi kysely viedään verkkoon ja muihin kuntiin.

 

Tekniikan kehittäminen tekijän näkökulmasta

Lehtitaloissa on viime vuosina kehitetty erilaisia julkaisujärjestelmiä lukijan näkökulmasta. Nyt olisi Silja Tenhusen mielestä aika kehittää tekniikkaa niin, että siitä tulee tekijöille entistä helpompaa käyttää – ja he saavat keskittyä enemmän sisältöön.

– Maailma muuttuu. Tekniikka, joka on suunniteltu nykyiseen tuotantoon, voi olla kahden vuoden päästä vanhaa. Se, mikä ei ole mahdollista nyt, ei voi rajoittaa sitä, mitä tarvitaan jatkossa.

– Myöskään se, miten lehdet tehdään nyt, ei voi kaventaa ajattelua niin, ettemme uskaltaisi miettiä, miten vuoden 2019 tuotteet tehtäisiin, jos saisi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tenhusen mielestä tekijät ansaitsevat vähemmän täytettäviä saatekaavioita, naksuteltavia valikkoja, päivittäin haettavia näkymiä, siirtymisiä ohjelmasta toiseen ja muistettavia asioita – ja enemmän rutiineja hoitavaa automaatiota ja algoritmejä.

­– Ja tässä puhuu tekijä, joka on itse osaltaan ollut suunnittelemassa juuri niitä edelleen liian monimutkaisia saatekaavioita, valikkoja, näkymiä ja ohjelmia, hän sanoo.

> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje.

Kommentit