Työmarkkinajärjestöjen sapeleissa käy läiske. Työnantajat katsovat, että työaikaa on pidennettävä ja joustoja tarvitaan. Työehtosopimuksetkin rajoittavat liikaa työelämää. On myös vihjailtu, että työntekijät olisivat suurin piirtein suurin este tuottavuuden parantamisessa.
Mitä voi työntekijäjärjestöiltä vastaukseksi odottaa? Yksipuolisiin vaatimuksiin vastataan aina samoin: kovaa vasten pannaan kova.
Keskustelu koskee media-alaa muiden joukossa, mutta voidaanko vaatimuksia soveltaa meille? Ja olemmeko me journalistit estäneet media-alan kehittämisen?
Alan työntekijöiden on ollut pakko joustaa läpi yt-muutosten ja niiden aiheuttaman työvoiman vähenemisen. Silti samat työt on hoidettu. On kehitytty ja kehitetty muun muassa digitekemistä enemmän kuin monella muulla alalla yhteensä. Ylitöitä on tehty ja tehdään palkatta edelleen.
Journalistit tykkäävät työstään ja ovat sitoutuneita siihen.
”On vaikea nähdä, että tällä alalla työntekijät olisivat olleet suuri este muutokselle.”
On sama, kokoontuvatko journalistit lounaalla tai Facebookissa, he pohtivat, mitä pitäisi tehdä, miten selvitä digimurroksesta ja niin edelleen. He kantavat työstään suurta vastuuta.
On vaikea nähdä, että tällä alalla työntekijät olisivat olleet suuri este muutokselle.
Myös ajatus työajan pidentämisestä istuu huonosti journalistiseen työhön. Olennaista kun ei ole se, kuinka kauan työpaikalla istutaan vaan se, mitä siellä tehdään. Jos töissä mietitään työtehtäviä, työt etenevät. Jos pelätään seuraavia yyteitä, ne eivät etene.
Alan menestyksen kannalta meidän kannattaisi keskittyä asioihin, joista voi olla meille oikeasti hyötyä. Kuten esimerkiksi keskustelun ilmapiirin luomiseen sekä paikallisen sopimisen kehittämiseen.
Paikallinen sopiminen vaatii paljon. Se vaatii luottamusta työntekijän ja työnantajan välille. Se vaatii välineitä: tietoa ja neuvotteluosaamista kaikille työpaikan tasoille. Paikallinen sopiminen vaatii myös avoimuutta, aikaa opetella ja neuvotella. Se vaatii ymmärryksen siitä, että sopiminen ei tarkoita sanelua.
Aito paikallinen sopiminen on tulevaisuutta, se antaa mahdollisuuden sopia yrityksen ja työntekijän tarpeiden mukaan.
Toimivaan paikalliseen sopimiseen ei päästä laeilla tai pakottavilla velvoitteilla, ne voivat turhan usein johtaa paikalliseen riitelyyn. Tie paikalliseen sopimiseen käy luottamuksen palauttamisen ja neuvottelukulttuurin luomisen kautta.
” Vaikka paikallinen sopiminen ei anna tulosta kvartaalissa, niin lopulta se kannattaa.”
Tänä päivänä eväät eivät työpaikoilla vielä riitä paikalliseen sopimiseen muuten kuin annetuissa tiukoissa raameissa. Puuttuu osaamista ja luottamusta, ehkä viitseliäisyyttäkin – ja aikaa. Akuutissa kiireessä tehdään mieluummin omat työt kuin ryhdytään pitkäjänteisiin neuvotteluihin. Silti harjoitteluun kannattaisi panostaa. Vaikka paikallinen sopiminen ei anna tulosta kvartaalissa, niin lopulta se kannattaa.
Me emme voi vaikuttaa Suomen tämänhetkiseen alakuloon, mutta omiin sisäisiin asioihin voimme. Pureudutaan siis media-alan konkreettisiin ongelmiin ja keskitytään ratkomaan niitä. Luodaan sopimiskulttuuria ja palautetaan luottamus. Jätetään sanelu, vastustaminen ja valittaminen muiden huoleksi – muuta tietä ei ole. Media-alan ongelmia kun ei voi ratkoa kukaan muu kuin me, eikä meistäkään kumpikaan osapuoli yksin.
> Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: [email protected].
