Kun maailman suurimman mediayhtiön pääjohtaja Rupert Murdoch puhuu, hän saa enemmän näkyvyyttä ja mediatilaa näkemyksilleen kuin monen suuremman pörssiyhtiön pääjohtaja. Murdoch kun sattuu olemaan mediamoguli. Mutta kuinka paljon mediamogulien näkemyksiin kannattaa luottaa?
Otin käteeni talven mediabisneskirjan, Jonathan A. Kneen, Bruce C. Greenwaldin ja Ava Seaven kirjoittaman The Curse of the Mogul – What´s Wrong with the World´s Leading Media Companies. Siinä kirjoittajat perustelevat paljastavilla numeroilla, kuinka nimekkäiden mediamogulien suuret yhtiöt ovat järjestään tuottaneet omistajilleen selvästi heikommin kuin pörssiyhtiöt keskimäärin tai kuin pienemmät mediayhtiöt.
Kirjaa lukiessa usko mediamogulien osaamiseen murenee. Vaikka nämä tunnetut nimet kykenevät rakentamaan ja kasvattamaan maailman suurimpia mediayhtiöitä, he eivät ole osanneet muuttaa voimakasta kasvua tulokseksi. Mediayhtiöiden osakkeenomistajien näkökulmasta mediamogulit ovat olleet kirous.
Maailman johtavat mediayhtiöt eivät ole onnistuneet siinä, että yritysostot ja voimakas liikevaihdon kasvu olisivat synergiaeduilla ja suuruuden ekonomialla kääntyneet tulokseksi. Siksi suuri osa mediayhtiöiden tekemistä yritysostoista näyttäytyy enemmän mediamogulin egon pönkittämisenä kuin omistajilleen kannattavana liiketoimintana.
Mediayhtiöt, kuten mitkä tahansa yhtiöt, tekevät parasta liiketulosta silloin, kun ne ovat saavuttaneet sellaisen ylivoimaisen kilpailuedun, jota kilpailijat eivät voi helposti matkia.
Taloudellisesti parhaiten mediayhtiöistä ovat menestyneet paikallista jakelua voimakkaasti hallitsevat alueelliset mediayhtiöt kuten paikalliset sanomalehdet ja kaapelioperaattorit. Ne ovat voineet rakentaa paikallisen jakelun ympärille kestävävimmät kilpailuedut ja kilpailun esteet.
Kirjoittajien mukaan digitaalisuus rapauttaa näidenkin huolella rakentamaa kilpailuetua.
Mistä sitten mediayhtiöt voivat rakentaa tulevaisuuden kilpailukyvyn, mihin yhtiöiden kannattavuus perustuu? Mitään varmoja vastauksia kirjoittajat varovat kirjassaan antamasta, mutta jotain sentään.
Kirjoittajien mukaan tulevaisudessa kannattavimmat mediayhtiöt keskittyvät maantieteelliseen tai genren mukaiseen paikallisuuteen ja rakentavat kestävän kilpailuedun sen ympärille. Rönsyillä ei kannata, vaan fokus tulee pitää tiukasti omassa bisneksessä.
Tehokkuudesta on tehtävä seksikästä. Muiden mediayhtiöiden kanssa kannattaa tehdä niin paljon yhteistyötä kuin laillisesti on mahdollista.
Eikä mediayhtiöiden omistajien kannata palkata moguliluonteita pääjohtajiksi tai suostua tekemään yrityskauppoja ylimitoitetuilla synergiatoiveilla vaikka pääjohtaja niin haluaisi. Mediamogulien, myös Rupert Murdochin, puheita ja näkemyksiä kannattaa siis kuunnella hyvin varauksellisesti.
P.S. Mediamogulien kirous -kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Se avaa erinomaisella tavalla mediatalouden nykytilaa ja lähihistoriaa.
