Turun Sanomien rikos- ja oikeustoimittaja Rebekka Härkönen jututti ensimmäistä haastateltavaansa Kupittaan sairaalan psykiatrisen osaston väärinkäytöksistä 1,5 tuntia. Puhelun jälkeen hän oli vakuuttunut tämän antamista yksityiskohtaisista tiedoista.
– Tiesin, että jos pystyn todistamaan nämä puheet vielä jotain muuta kautta, kyseessä on iso juttu, Härkönen sanoo.
Hän löysikin sairaalan työntekijöistä useita muita haastateltavia, jotka puhuivat toisistaan tietämättä samoista asioista. Syntyi Rajua kaltoinkohtelua Kupittaalla -juttu, josta Härkönen palkittiin Bonnierin Suurella journalistipalkinnolla.
”Tiesin, että jos pystyn todistamaan nämä puheet vielä jotain muuta kautta, kyseessä on iso juttu.”
– Ihmiset olivat todella varovaisia. Eräs henkilö hoki, ettei voi kommentoida asiaa, koska on niin hankalassa asemassa. Lopulta tein haastattelun esittämällä väittämiä. Sovimme, että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Tällä tavalla hän saattoi puhtaalla omallatunnolla vastata mahdollisille kysyjille, ettei ollut puhunut mitään.
Näin Härkönen kertoo voittaneensa haastateltavien luottamuksen ja varmistaneensa tietojen paikkansa pitävyyden:
Lähdesuojasta kertominen. Selostin ennen haastattelua tarkasti, miten lähdesuoja toimii. Lupasin haastateltaville, että lähteiden nimiä ei tiedä kukaan muu kuin minä. Toimituksessa vain esimieheni ja pari muuta henkilöä tietävät lähteiden aseman ja tehtävänkuvan sairaalaorganisaatiossa. Juttuun asiat ja tilanteet muotoiltiin niin, että lähteet eivät paljastu.
Tietojen huolellinen säilyttäminen. Jos henkilöllä oli tarinaa tukevia dokumentteja tallella, pyysin niitä nähtäväkseni. Kuljetin paperilla olevan lähdemateriaalin ja läppärin aina mukanani kotiin. Sähköpostit siirsin koneeni kovalevylle erilliseen arkistokansioon.
Kuunteleminen. Monilla haastateltavilla oli niin paljon sydämellään, että heidän patonsa purkautuivat, kun vain osoitin olevani kiinnostunut ja vakuutin, että heillä on oikeus kertoa väärinkäytöksistä. Monet luulivat, että sairaalamaailmassa on ehdoton vaitiolovelvollisuus myös kaltoinkohtelusta, kuten potilaiden pakkolääkitsemisestä ja heihin kohdistuneista pahoinpitelyistä.
Vapaaehtoisuus. Sanoin haastateltaville, että voit harkita, mitä kerrot, ja palata asiaan halutessasi myöhemmin. Samoin kehotin ottamaan uudelleen yhteyttä, jos haastateltava muistaa myöhemmin lisää. Kerroin, että kaiken sanomansa saa tarkistaa ennen julkaisua.
Ensimmäisen käden tieto. Kehotin haastateltavia kertomaan aina, puhuvatko he itse kuulemistaan ja näkemistään asioista vai jonkun toisen kertomasta. En käyttänyt jutussani lainkaan toisen käden tietoja. Pyysin myös haastateltaviani luottamaan omaan muistiinsa ja kehotin heitä olemaan keskustelematta asioista muiden kanssa ennen jutun julkaisua.
Sama tieto usealta lähteeltä. Ajoin jokaisen henkilölähteen kertomuksen ristiin muiden kertomusten kanssa, jotta nimet, tapahtuma-ajat ja tapahtumakuvaukset täsmäsivät. Jokainen lähde ei tiennyt samoja asioita asemansa vuoksi. Jokaisen lehdessä esitetyn väitteen vahvisti kuitenkin uskottavasti ainakin kaksi lähdettä.
Nimet. Kysyin useasti, mikä tämän henkilön koko nimi olikaan ja kuka teillä toimikaan siinä ja siinä tehtävässä. Näin sain ison joukon ihmisiä, joita lähestyä. Nimet ovat myös hyvä keino tarkistaa, pitävätkö tapahtumat paikkansa. Otin selvää, työskentelivätkö mainitut henkilöt mainituissa tehtävissä.
Uudelleen kysyminen. Haastattelin lähteitä moneen kertaan puhelimessa ja osaa lisäksi kasvotusten. Pyysin haastateltavia toistamaan asioita ja tarkistin yksityiskohtia uudelleen. Eräs haastateltavani sanoikin tämän takia miettineensä, onko hänen puhetavassaan jotain vikaa, kun ”en ymmärtänyt yhtään, mitä hän puhuu”.
Viranomaisiin yhteys viimeisenä. Tiesin, että kysymykseni viranomaisille saattaisivat panna hälytyskellot soimaan. Lähteet olivat kertoneet monta asiaa, joiden laittomuudesta tai laillisuudesta minulla ei ollut tietoa. Nämä varmistin lopuksi muun muassa THL:stä ja Valvirasta. Jutussa mainituille vastuussa oleville henkilöille soitimme esimieheni kanssa julkaisua edeltävänä iltana. He myönsivät väitteet todeksi.
> Lue Rebekka Härkösen henkilöhaastattelu Menestyksellä on hintansa Suomen Lehdistöstä.
> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje.
