Tilaa Uutiskirje!

Sinkkuelämää ja muuta uutispimentoa

Näkökulmat

Kaisa Hahto on Lännen Median toimittaja.

Miksi kiuas muurattiin aikoinaan noin päin, ja pitääkö löylyveden olla kuumaa, kylmää vai jotain siltä väliltä?

Kollegani kertoi Lännen Median blogissa, että tällaisia hän oli pohtinut kesäsaunan kosteudessa.  Ajatukset ovat esimerkki siitä, mitä toimittajan mielessä voi lomallakin säntäillä. Toimittajuus on ammatti, jossa juttuaiheet eivät jätä rauhaan edes lomalöylyn pyhyydessä.

Se on työn ristiriitainen ominaisluonne. Toisaalta antoisaa elämäntapaulottuvuutta, mutta toisaalta tie, joka saattaa uuvuttaa ihmismielen.

Jos arkiaamujen rutiinina kännykän näyttö sylkee juuri unesta avautuviin silmiin terrori-iskuja ja puoluegallupeja, edustaisi lomaa puhtaimmillaan kai mahdollisimman samea uutispimento.

Ristiriita ei vaadi viikkojen pituista lomaakaan. Se kolkuttelee syyllistävään sävyynsä myös arki-iltoina ja viikonloppuisin. Iltayhdeksän ajankohtaisohjelmat pitäisi katsoa, mutta nekin katsoo toimittajan silmin: Kysyykö toimittaja kaiken, mitä pitää? Mitenköhän ne ovat saaneet studioon tuon ja miksi jättäneet kutsumatta sen toisen? Pitäisikö teeman käsittelyä jatkaa lehdessä? Palauttavampi vaihtoehto olisi kai iltakävelylle lähteminen tai kanavan vaihtaminen hömppään.

”Ennen kesälomaani suunnittelin lukevani loma-aamiaisilla lehtien sijasta kirjaa – jotain mahdollisimman vaikeaa ja ylevää.”

Pitkien juttujen kirjoittajan pitäisi viikonloppuisin aivan erityisesti lukea muiden lehtien pitkiä juttuja, Suomesta ja ulkomailta. Niihinkin on vaikea nautintomielessä heittäytyä. Toimittaja analysoi, miten juttu on rakennettu ja ehkä ärsyyntyy siitä, että ”nuo ovat saaneet tuolta henkilöjutun tai että olisinpa hoksannut itse kysyä tuolta henkilöjuttua”. Ärsyttävintä on, kun joku on toteuttanut idean, joka omassa päässäkin on muhinut. Tämä ei ole harvinaista, sillä toimittajien ajatuksilla ei ole loputtomasti uria.

Työ mediassa tekee kaikesta mediasta vähän työtä. Se on sääli ihmiselle, joka on kouluikäisestä asti seurannut aktiivisesti uutisia ja ajankohtaisohjelmia. Taustalla on alkujaan ollut vapaaehtoisuus ja luonnollinen kiinnostus. Se on ohjannut alallekin.

Totaalisen irtautumisen tarve on varmaan yksilöllinen, mutta tasapaino lienee hyväksi kaikille. Itse kuulun niihin ei-niin-onnekkaisiin, joille kaikenlainen netissä pyöriminen on arki-iltana töiden jälkeen vaikea ajatus. Mieluummin siis lenkille, salille tai kuoroharjoituksiin kuin kirjoittelemaan Twitteriin. Sama vastenmielisyys voi lykätä myös omien verkkopankkiasioiden hoitoa.

Ennen kesälomaani suunnittelin lukevani loma-aamiaisilla lehtien sijasta kirjaa – jotain mahdollisimman vaikeaa ja ylevää. Ihan niin ei käynyt. Työminä hälveni taustalle yllättävän nopeasti, ja lehtien lukeminen alkoi tuntua paineettomalta ja nautinnolliselta – sellaiselta kuin se toivottavasti suurimmasta osasta lukijoita tuntuu.

Kodin ulkopuolella pidin uutispimennosta kuitenkin jossain määrin kiinni. Pyysin lomaseuralaistani lukemaan minulle kännykästään (hänen mielestään) päivän tärkeimmät älähdykset. Annoin tiedotus- ja valintavastuun toiselle.

Uutispimentoon pakeneminen on syntisen houkutteleva ajatus. Se on kutkuttanut lyhyemmälläkin lomalla.

Viikon mittaisen talviloman henkisiä kohokohtia oli se, kun vaihtoi kanavan Kymmenen uutisilta Sinkkuelämää-sarjan tutumpiakin tutumpiin uusintoihin. Lomalla siitä syyllistyi vain hiukan.

 

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast