Tilaa Uutiskirje!

Somesta saa selvän oikeilla työtavoilla

Näkökulmat

Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa

Onko sosiaalisesta mediasta poimittu valokuva sittenkään sieltä, mistä sen väitetään olevan? Entä onko twiittaaja, joka hälyttää potentiaalisesta uutisaiheesta, luotettava?

Tätä voi arvioida esimerkiksi ottamalla selville, kuinka kauan Twitter-tili on ollut olemassa ja mitä tietoa vinkkaajasta löytyy muualta sosiaalisesta mediasta. TinEye-ohjelma paljastaa, jos uutisnenää kutittava kuva löytyykin muista yhteyksistä. Ja niin edelleen.

Sosiaalisen median tietovirran seulominen ja arviointi alkaa olla viimeistään nyt yksi ulottuvuus uutistyön ammattitaidossa. Onneksi netistä löytyy myös vinkkejä ja hyödyllisiä työkaluja tähän tarkoitukseen.

 

Journalism.co.uk-sivuston asiantuntijaraati on jäsentänyt sosiaalisen median sisältöjen arviointiprosessin tarkkailuun, tarkistukseen ja raportointiin.

Tarkkailu tarkoittaa sitä, että toimitusten pitäisi olla laajalti läsnä sosiaalisen median eri verkostoissa. Näin voidaan saada tuntumaa ”tavallisesti luotettaviin lähteisiin” ja luoda heihin kontakteja. Kyse on perinteisestä vinkkaajien verkoston luomisesta uudessa ympäristössä.

Tarkkailuun liittyy myös sosiaalisen median elämän havainnointi niin, että nousemassa olevat trendit voi tunnistaa hyvissä ajoin. Satunnainen silmäily ei vie pitkälle, mutta esimerkiksi Twitterin seuraamisessa on apua Hootsuite- tai Tweetdeck-ohjelmista, jotka kokoavat temaattisesti viestivirtoja. Myös Trendsmap näyttää suuntaa globaalisti virittymässä olevista puheenaiheista – joskin Suomen osalta anti on vielä niukka.

Tietojen tarkistamiseksi journalism.co.uk:n asiantuntijat suosittelevat ensimmäiseksi journalistista harkintaa. Jos vinkki vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se todennäköisesti ei ole totta. Tarkistamisen avuksi voi käyttää myös sopivia työkaluja.

Sosiaalisen median tietojen arviointiin erikoistuneen Storyful-palvelun vetäjä kertoo Nieman-keskuksen julkaisussa, että esimerkiksi Googlen Street View- ja Maps-palvelut ovat omiaan kuvallisen aineiston paikantamisessa. Myös sääpalvelutietojen vertaaminen kuvassa näkyviin olosuhteisiin on hyödyllistä.

Tietojen luotettavuutta voi arvioida ottamalla selvää vinkkaajan taustoista. Storyful tarkistaa rutiininomaisesti, missä ja milloin henkilön sosiaalisen median tili on rekisteröity ja onko henkilöllä muita profiileja käytössään. Apua voi saada myös tutkimalla henkilön aiempia viestejä eri puolilla sosiaalista mediaa. Näin voidaan luoda vinkkaajasta eräänlainen sosiaalisen median historiaprofiili, joka auttaa lähteen luotettavuuden arvioinnissa.

 

Helposti luulisi, että sosiaalisen median kautta tulleita vinkkejä voisi tarkistaa käyttämällä joukkoja apuna. Journalism.co.uk:n asiantuntijat suhtautuvat tähän kuitenkin varovasti, koska perättömiä tietoja voi levittää pitkin poikin some-avaruutta. Kohdennetut kyselyt luotetuille verkostoille ovat parempi vaihtoehto.

Myös sosiaaliseen mediaan perustuvassa uutisoinnissa on syytä noudattaa hyvää journalistista tapaa lähteiden kreditoinnissa. Kuva voi olla blogissa, mutta sillä on silti tekijänsä. AP:n tuottajan mukaan parasta on kysyä lähteen mielipide, sillä jotkut sosiaaliseen mediaan aineistoja lähettäneet nimenomaan eivät halua tulla tunnistetuiksi.

Storyfulin perustaja sanoo Niemanin julkaisussa, että sosiaalisen median aikakaudella toimittajat tarvitsevat paitsi uusia työtapoja ja -välineitä myös uutta asennetta lähdekäytäntöihin.

Ei enää riitä, että löytää viranomaiset, talouden ja politiikan päättäjät. Nyt uutistapahtuman ympärille muodostuu lähes aina verkkoyhteisö, jonka jäsenet ovat lähellä tilannetta, usein osallisina.

Nykyajan ammattitaitoa on osata hyödyntää tällaista lähteistöä journalistisesti kestävällä tavalla.

 

Jutun jakamisen motiivit vaihtelevat

Juttujen jakamista sosiaalisessa mediassa kannattaa ohjata sisältöjen ja oletuslukijoiden mukaa, neuvoo Jeff Sonderman Poynterin sivuilla. Hän esittää, että esimerkiksi talousjuttujen jakamista voisi yrittää kohdentaa LinkedIn-palveluun ja sähköpostiin. Vastaavasti featurejuttujen yhteydessä voisi tarjota näkyvästi Facebook-jakoa.

Vinkit perustuvat New York Timesin teettämään selvitykseen, jossa hahmotettiin motiiveja juttujen jakamiselle sosiaalisessa mediassa. Tällaisia ovat esimerkiksi halu kertoa ystäville heitä kiinnostavista asioista (altruismi), pyrkimys olla yhteydessä toisiin ihmisiin (yhteydenpito) ja halu levittää tietoa meille tärkeistä asioista (julistaminen).

Vastaavasti erotettiin viisi ihmistyyppiä jakamisen motiivien perusteella. Esimerkiksi uraihmiset jakavat vakavia ja tärkeitä sisältöjä usein Linked­Inin kautta, kun taas yhteydenpitäjät käyttävät usein Facebookia ja heitä motivoi yhteydenpito myös verkon ulkopuolella.

Selvitys kertoi myös, että yhä edelleen sähköposti on hyvin suosittu verkkosisältöjen jakamisen väline.

 

Juttu saa näköisiään kommentteja

Sitä saa mitä tilaa, voisi tiivistää Tyler Borchersin näkemyksen juttukommentoinnin laadun kohentamiseksi. Borchersin mielestä juttukommentoinnin seuraaminen on työlästä ja usein vähintäänkin turhauttavaa kommenttien kyseenalaisen laadun vuoksi. Välttämättä ei kuitenkaan kannata syyllistää lukijoita, sillä Borchersin mukaan juttu saa oman näköisiään kommentoijia.

Skandaaliotsikko vetoaa tietynlaisiin lukijoihin ja kommentit ovat sen mukaisia. Toimittajaa tai toimitusta ei toki voi pitää vastuussa kaikesta, mitä lukijat sanovat, mutta Borchersin mielestä tekijät asettavat soveliaisuuden rajat. Jutun sisältö määrittää sanomisen tason myös kommentoinnissa.

 

Virikkeitä organisaation uudistamiseen

Mihin suuntaan toimitukset ja toimitusten työprosessit ovat menossa ja miten niitä pitäisi kehittää, lienee meillä ja muualla kaiken aikaa ankarasti pohdittu kysymys. Kokemuksia ja ehdotuksia löytyy brittiläinen verkkojournalismin tekijän ja kouluttajan Paul Bradshaw’n vastikään julkaisemasta kirjasta Model for a 21st Century Newsroom.

Kyseessä on päivitetty versio Bradshaw’n viiden vuoden takaisesta kirjasta, josta monet toimitukset etenkin Britanniassa ovat ottaneet virikkeitä uudistaessaan organisaatioitaan. Uudessa versiossa kirjoittaja arvioi tapahtunutta ja kehittää edelleen omia ehdotuksiaan toimitustyön saattamiseksi digitaalisen verkkoviestinnän ja sosiaalisen median aikakauden vaatimuksia vastaavaksi. Kirjan voi ladata verkosta ilmaiseksi. Samaan hintaan saa myös kirjaan tulevat myöhemmät sisältöpäivitykset.

 

Tykkääjiä tilaajia enemmän

Financial Timesin julkaisemien tietojen mukaan sillä on sosiaalisen median eri palveluissa yhteenlaskettuna peräti nelisen miljoonaa seuraajaa. Folio-julkaisussa T.J. Raphael huomauttaa, että määrä on moninkertainen verrattuna lehden maksaviin tilaajiin, joita on noin 300 000. FT:n mukaan lehden sosiaalisen median yleisön keski-ikä on 41, eli alempi kuin tyypillisellä FT:n tilaajalla.

FT:n (ja varmaan muidenkin lehtien) pulma on saada sosiaalisen median seuraajakunta varsinaisen lehden pariin, mieluusti maksavina tilaajina.

 

 

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast