Tilaa Uutiskirje!

Suosituimmista voi tehdä vielä parempia

Näkökulmat

Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa

Suosituimmat, luetuimmat. Postitetuimmat, blogatuimmat. Kommentoiduimmat, suositelluimmat.

Jokseenkin kaikki verkkolehdet pitävät esillä jonkinlaista listausta jutuista, joista lukijat ovat osoittaneet olevansa kiinnostuneita, tavalla tai toisella. Poynter-instituutin sivuilla kirjoittava Mallary Jean Tenore epäilee kuitenkin, ettei tätä verkkolehden sisältöpiirrettä osata käyttää vielä riittävän hyvin.

Tenoren mielestä termien käytössä on epämääräisyyttä, eikä lukija aina itse asiassa voi tietää, millaisista suosituimmista on kyse. Nimenomaisesti suosituimmat on sumea termi. Se voi tarkoittaa yhtä hyvin eniten luettuja kuin vaikkapa eniten kommentteja saaneita juttuja. Tenoren ohje onkin, että lukijalle kerrotaan selkeästi, mistä on kyse. Jos suosituimmat tarkoittaa luetuimipia, käytetään tätä termiä. Jos se tarkoittaa suositelluimpia, sanotaan niin.

Käytettyjen termien tulisi ilmentää lukijoiden erilaisia käyttäytymistapoja. Tenore kirjoittaa, että New York Timesin havaintojen mukaan ”katsotuimmat” näyttää nostavan esiin paljolti etusivulla näyttävästi olevaa aineistoa. Sen sijaan ”postitetuimmat” eli eniten sähköpostilla eteenpäin lähetetyt listaa sekalaisemman kokoelman juttuja, myös lehden sisäosista.

Täsmällisyys on hyve Tenoren mielestä myös numeromielessä. Lukijalle kannattaa kertoa selkeästi esimerkiksi se, kuinka monta lukijaa jutulla on ollut. Tosin numerot sinänsä eivät välttämättä ole tarpeen, sillä lukijamäärän voi kertoa myös graafisesti esimerkiksi palkeilla. Tenoren jutussa CNN:n edustaja perustelee grafiikkaa sillä, että palkkien avulla lukija voi suhteuttaa juttujen suosioita toisiinsa.

Tenore on ihastunut juorulehti Gawkerin suosituimmat-listaukseen, jossa numerot kertovat sekä kokonaiskatsojamäärän että juuri sillä hetkellä jutun parissa olevien lukijoiden määrän. Lukema vaihtuu, kun hiiri viedään numeroiden päälle.

Kävijöiden kertominen kaikelle maailmalle on kuitenkin vielä arka paikka monelle verkkolehdelle. Sisäisesti kävijälukuja toki seurataan, mutta kilpailijalle niitä ei haluttaisi paljastaa. Gawkerin avoimuus ei saakaan kannatusta esimerkiksi Washington Postissa.

Post käy kuitenkin esimerkiksi toisessa asiassa. Sen suosituimmat-listaukset ovat nimittäin kontekstiherkkiä. Washington Postin sovelluksen ”Post Most” -lista on erilainen etusivulla ja jokaisella osastolla.

Jotkin verkkojulkaisut tarjoavat lukijoilleen kokoomasivun, josta näkyvät kaikki eri perustein tehdyt suosituimmuuslistaukset. Esimerkiksi NY Timesin peruslistausten (postitetuimmat, katsotuimmat) laatikoissa on linkki kokoomasivulle. CNN:n NewsPulse-kokoomasivulla lukija voi nähdä juttujen suosiopalkin sekä kommenttien ja Facebook-jakojen määrän. Tiedot saa esiin myös ajanjaksoittain. Listauksia ei kuitenkaan saa eri järjestyksiin esitettyjen kriteerien mukaan, vaan ne ovat aina suosituimmuusjärjestyksessä.

Tenore moittii verkkolehtiä siitä, että ne eivät ole kyenneet yhdenmukaistamaan suosikkilistojen esitystapoja. Hänen mielestään olisi kaikkien etu, jos listalaatikot löytyisivät aina suurin piirtein samasta paikasta, jonka tulisi olla oikea palsta. Epäilemättä yhtenäinen käytäntö palvelisi verkkoselailijoita, mutta ehdotus saanee nihkeän vastaanoton lehdissä.

Mutta pitäisikö lukijoille ylipäänsä tarjota suosikkilistoja? Aiheellisesti on arveltu, että ne ohjaavat lukijoita kierteeseen, jossa luetaan yhä enemmän yhä samankaltaisempaa sisältöä. Tässä vastuu on toimituksilla, jotka kaikkialla ainakin vakuuttavat, ettei journalistisia uutiskriteereitä uhrata silmäparimittauksille.

Lukijoiden kannalta hyvin tehdyt listaukset voivat auttaa navigoimaan uutisten ylenpalttisuudessa kertomalla, mistä ainakin kannattaisi olla selvillä. Tietyllä tapaa kyse on yhteisöllisestä uutiskulutuksesta.

 > Juttu verkkolehtien suosikkilistauksista Poynterin sivuilla

> Gawker (suosikkilistaus sivun oikeassa laidassa)
> New York Timesin suosikkilistausten kokoomasivu

> CNN:n NewsPulse-sivu 

 

Brittilehdet kilpailevat verkkokeskusteluilla

Britanniassa verkkolehdet pyrkivät kilvan korkeatasoisten yhteiskunnallisten debattien foorumeiksi. Viimeksi tälle tielle lähti Daily Mail avaamalla Right Minds -nimisen rinnakkaissivuston varsinaisen verkkolehden kylkeen.

Mail ei ole järin tunnettu laadukkaan yhteiskunnallisen keskustelun areenana, mutta uusi sivusto on kunnianhimoinen. Se tarjoaa lukijoille tunnettujen kolumnistien palstoja, mielipideartikkeleita ja blogeja. Right Minds julistaa olevansa ”politiikan, ajankohtaisasioiden ja vastakohtaisuuksien web-yhteisö”.

Keskeinen piirre uudella sivustolla on, että se julkilausutusti haluaa lukijoiden(kin) osallistuvan. Lehden mukaan kaikki jutut kutsuvat lukijoita kertomaan oman mielipiteensä. Brittijournalismille ominaisesti Mailin debattisivusto ei salaa, että se on oikealle kallellaan. Lieneekö kokonaan sattuma, että sivuston nimi on sama kuin erään yhdysvaltalaisen ”konservatiivisen foorumin”, vaikka URL toki on toinen.

Mailin Right Minds kisannee ainakin osittain samoista lukijoista kuin Daily Telegraphin varsin laaja ja eläväinen blogisivusto. Se on osa varsinaista verkkolehteä, mutta perustuu myös vahvaan mielipidekirjoitteluun ja lukijoiden osallistamiseen.

Toista ääntä brittilehdistön keskusteluareenojen joukossa edustaa tietenkin Guardianin Comment is free -osio. Se on jo – verkkojournalismin lyhyessä historiassa – jonkinlaisen instituution aseman saavuttanut osasto, joka on niin ikään osa verkkolehteä. Konsepti on samantapainen kuin Right Minds -sivustolla: lukuisia tunnettuja mielipidekirjoittajia, monipuoliset mahdollisuudet lukijoiden osallistumiselle – ja kaikin puolin runsas sisältö.

Ja kun keskustelevista verkkolehdistä puhutaan, ei sovi unohtaa Huffington Postin UK-versiota. Tässä tapauksessa jo julkaisun perusvire nousee blogeista ja lukijakommenteista. Tässä suhteessa se eroaa muista mainituista lehdistä, sillä erillistä debattisivustoa tai -osastoa ei ole.

On perin mielenkiintoista, että kun esimerkiksi Suomessa murehditaan verkkokeskustelujen surkeaa tasoa, Britanniassa verkon julkisista keskusteluista on tullut lehtien kilpailuvaltti. Keskusteluosiot ovat nimittäin sen päälle, että myös juttuja voi suoraan kommentoida niiden yhteydessä. Erillisiin debattiosastoihin on kiinnitetty omat päälliköt, liudoittain ulkopuolisia kirjoittajia ja tietenkin keskustelujen ohjaajia. Ainakin nyt näyttää siltä, että näin brittilehdet kykenevät tekemään laatueroa verkon muihin keskustelufoorumeihin.

> Daily Mailin uusi Right Minds -sivusto

> Telegraphin blogiosasto

> Guardianin Comment is free -osasto

> Huffington Post UK

Lisää aiheesta

Uusin lehti

Tilaa uutiskirje

Varmista, että pysyt kärryillä, ja tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje. Viikoittaisessa kirjeessä kerromme media-alan uusista kokeiluista, hyvistä käytännöistä, ilmiöistä ja sen, missä nyt mennään.

Podcast