Testaa: Tee Googlessa haku jostakin aikamme suuresta uutisprosessista. Ilmastonmuutos, Trump, brexit, sote-uudistus tai pakolaiskriisi ovat hyviä ehdokkaita.
Minne päädyit? Ehkä Wikipediaan, viranomaisten tai jonkin järjestön sivuille.
Uutissivustoilta löysit luultavasti vanhentuneita koontijuttuja ja yksittäisiä uutisia, vaikka voisit vannoa, että juuri ne ovat tehneet aiheesta parhaat jutut.
Mistä on kyse? No, uutisjutun kriisistä verkossa.
Internetillä on pohjimmiltaan vain kaksi aikamuotoa: juuri nyt ja ikuisesti.
Juuri nyt -netissä tieto on otsikoita, sähkemuruja ja päivittyvä virta. Perinpohjaisuutta tärkeämpää on reaaliaikaisuus – tilannekuva. Tässä Twitter ja iltapäivälehdet alati päivittyvine etusivuineen ovat taitavia.
”Internetillä on pohjimmiltaan vain kaksi aikamuotoa: juuri nyt ja ikuisesti. Ikuisesti-internetiä media ei hallitse lainkaan. Se on journalistinen ongelma ja mediabisnekselle iso menetetty mahdollisuus.”
Ikuisesti-internetiä media sen sijaan ei hallitse lainkaan. Se on journalistinen ongelma ja mediabisnekselle iso menetetty mahdollisuus.
Mikä sitten on ikuisesti-internet?
Se on päivittyvä kirjasto tai tietopaketti, joka on aina ajan tasalla. Ikuisesti-internetin kuningas on Wikipedia, mutta se elää myös Spotifyssä, Knowyourmemen kaltaisissa tietopankeissa tai Snopesin kaltaisilla faktantarkistussivuilla.
Ero uutissivuihin on valtava: kun haen Wikipediasta Syyrian sotaa, saan eteeni (horjuen kirjoitetun) kokonaiskuvan sodasta. Uutissivuilta saan (hyvin kirjoitettuja) yksittäisiä juttuja, joiden yhteys kokonaisuuteen jää hämäräksi.
Vaikka teksti mediassa on parempaa, Wikipedia voittaa.
Uutisjournalismin yksi ongelma netissä onkin juttukeskeisyys. Siis se, että uusi tieto esitetään oletusarvoisesti ”juttuina”.
Sanomalehden muodoksi kehitellyn uutisjutun on tarkoitus kestää vain päivä. Siksi perinpohjaisinkaan uutisanalyysi ei yleensä kestä aikaa edes yhtä kuukautta.
Uutisdeskeissä puhutaan usein sähkeistä ja ”pysäytyskuvasta”, mutta harvemmin sen pidempään kestävästä tiedosta. Vuosisatoja on ajateltu, että lukijan kokonaiskuva syntyy, kun hän lukee juttuja päivittäin sarjassa. Tulos: verkko on vanhentuneiden juttujen läjä.
Tämä johtaa laatumielikuvan laskuun. Uutismedia tekee hienoja reportaaseja, haastatteluja ja analyysejä. Koska verkkoa ei lueta sarjassa kuin lehteä, moni niistä viuhuu ohi. Haut ja aihesivutkin ovat kömpelöitä.
Mikä siis neuvoksi?
Uutisprosesseja kannattaisi ajatella useammin Wikipedian tapaan ”aiheina”, ei ”juttuina”. Kun toimittaja nyt laatii aina uuden uutisjutun vaikkapa sote-uudistuksesta, hän voisikin pitää yllä siitä kertovaa ajantasaista kokonaisesitystä.
Tällainen esitys vetäisi huippujuttuja yhteen, pärjäisi haussa ja olisi helposti liitettävissä uutistietojen perään. Se vähentäisi tynkäjuttuja ja voisi säästää aikaa: taustan teko aloitetaan monesti tyhjästä. Myös prosessina etenevä tutkiva journalismi voisi saada uutta selkeyttä. Liiketoiminnassa pidempi-ikäistä journalistista tietoa voisi myydäkin uusilla argumenteilla.
Ennen kaikkea ikuisesti-internetin journalismi auttaisi lukijoita ymmärtämään valtavia prosesseja, jotka maailmaa nyt mylläävät uusiksi. Siksi sen aika voisi olla, kyllä, juuri nyt.
> Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirje.
