Ari Heinonen, dosentti, tiedotusopin lehtori Tampereen yliopistossa
Uutisten esittämistä pelinomaisesti voi hyvästä syystä arvostella. Monet uutisaiheet ovat kaikkea muuta kuin leikkisiä, pakonomainen pelillisyys voi hämärtää itse asian ja peliformaatit ovat työläitä tehdä. Mutta eittämättä pelillisyyden kautta verkkojournalismille voi löytää innovatiivisia juttumuotoja.
Otetaan esimerkiksi BBC:n juttu ”The world at seven billion”, jossa uutisen käyttäjä voi sijoittaa itsensä maailman seitsemän miljardin ihmisen joukkoon. Yksinkertaisessa käyttöliittymässä annetaan oma syntymäaika. Käyttäjä saa näin selville, monesko ihminen maailmassa hän suurin piirtein on ollut syntyessään.
Seuraavassa vaiheessa käyttäjä ilmoittaa kotimaansa ja saa nähdäkseen sen väkiluvun ja väestönkasvuprosentin. Vertailulukuina esitetään väestötilastojen äärimaat. Muissa näkymissä kerrotaan käyttäjän odotettavissa oleva elinikä sukupuolen ja kotimaan perusteella, jälleen vertailulukuineen. Helppoa ja havainnollista.
Wiredin pelillinen juttu ”kurkunleikkaajakapitalismista” pyrkii olemaan ”analyysi Somalian rannikon merirosvojen liiketoimintamallista”. Juttu haluaa muistuttaa, että merirosvot ovat paitsi rosvoja myös liikemiehiä. Käyttäjä asettuu merirosvon rooliin ja yrittää kaapata laivan sekä neuvotella hyvät korvaukset.
New York Timesin kansantaloudellinen ”You Fix the Budget” -juttu avaa käyttäjälle näköalan valtiontalouden tasapainottamiseen liittyviin arvovalintoihin. Sovelluksessa pitää valita esimerkiksi veronkorotusten ja menoleikkausten välillä.
Guardianin toissa joulun myyntilukuihin perustuva talousjuttu ”Christmas on the high street” taas esittää Monopoli-pelin tyyliin vähittäiskaupan voittajat ja häviäjät. Tällaiset juttumuodot avaavat monelle vaikeita ja tylsiä asioita uudella tavalla.
Nämä ja muut journalism. co.uk:n blogin jutussa esitellyt uudet ja vähän vanhemmat uutismaiset pelit tai pelilliset uutisjutut on tehty käytettäväksi ruutu-hiiri-yhdistelmällä. Ne toimivat hienosti, mutta kiehtovaa olisi luoda myös kosketusnäytöllisiä pelimäisiä uutisia. Mukaan tulisivat pyyhkäisyt, kallistukset ja kiertämiset. Yhdistettyinä hyvään journalistiseen työhön tällaiset jutut saattaisivat kiinnostaa maksavia lukijoita.
Journalism.co.uk:n juttu on pikakurssi aiheeseen. Se esittelee kymmenkunta varteenotettavaa esimerkkiä linkkien kera. Lisäksi mukana on lukulista jatko-opintoja varten.
> BBC:n The world at seven billion
> Journalism.co.uk:n juttu uutispeleistä
ProPublica-julkaisu on kokeillut sovellusta, joka edistäisi toimitustyön läpinäkyvyyttä. Hyvä ajatus on jälleen melko yksinkertainen, myös tekniikaltaan. Toimittaja Marshall Allenin juttuun sairaanhoidon pulmista on upotettu linkkejä, jotka antavat lukijalle pääsyn jutun aineksina käytettyihin alkuperäisiin dokumentteihin. Nämä ovat niin toimittajan muistiinpanoja haastatteluista kuin esimerkiksi viranomaisten asiakirjoja. Dokumentit on tallennettu Document Cloudiin.
Jutun voi lukea joko tavallisena versiona tai tekstinä, jossa dokumenttilinkit on korostettu. Linkki avaa ensin kyseisen kohdan taustadokumentista ja lukijan niin halutessa koko dokumentin. Erityisesti kiistanalaisissa tutkivan journalismin projekteissa ominaisuus on mainio.
> ProPublican ”läpinäkyvä” juttu
New York Timesin ”Election 2012” -uutispalvelu rohkenee tarjota lukijoille muitakin kuin oman lehden juttuja. Esillä on vaaliaiheisia juttuja muun muassa Washington Postista, LA Timesista ja CNN:ltä. Ajatus on, että Timesin lukija saa sen verran kattavan uutistarjonnan, ettei hänen tarvitse vaivautua muille saiteille.
iPhonelle tehty sovellus on selkeä. Se sisältää uutisten ohella mielipidejuttuja, vaalioppaan aikatauluineen ja mielipidekyselyjuttuineen sekä multimediaosaston. USA:n presidentinvaaleista kiinnostuneille sovellus on varmasti pätevä – ehkä jopa niin kiinnostava, että hän ryhtyy NY Timesin tilaajaksi. Sovelluksen kaikki sisällöt ovat nimittäin avoimia vain lehden tilaajille. Muut saavat vain maistiaisia.
> New York Timesin Election 2012 -sovelluksen esittely
Taulutietokoneelle ja älypuhelimelle ei kannata runnoa ihan samaa julkaisua. Näin päättelee Poynter-instituutin Jeff Sonderman arvioidessaan iPhonelle tehtyä Flipboard-julkaisua. ”Sosiaaliseksi aikakauslehdeksi” itseään kuvaavaa Flipboardiahan on kehuttu yhdeksi hienoimmista taulutietokonejulkaisuista. Pienemmälle ruudulle tehty versio on kuitenkin suunniteltu juuri kännykkäkäyttöön.
Sonderman nostaa esiin esimerkiksi sen, että puhelimessa Flipboardia selataan vertikaalisesti eikä horisontaalisesti, kuten taulutietokoneessa. Tämän uskotaan vastaavan paremmin laitteen tyypillistä käyttöasentoa.
Käyttötilanteiden oletetaan olevan hetkittäisiä, minkä vuoksi puhelinversiossa on erityinen ”kansijutut”-osio. Se perustuu lukijan aiempaan käyttöhistoriaan ja antaa mahdollisuuden silmäilevään lukemiseen.
Hyödylliseltä vaikuttaa myös se, että puhelin-Flipboard on pyrkinyt eroon navigointipainikkeista. Pienellä ruudulla nappulat vievät tilaa itse asialta. Paremmin toimii intuitiivinen pyyhkäisy etenkin, kun käyttötavasta vihjataan ruudulla.
