Kosketusnäytölliset päätelaitteet ovat ilahduttavasti virkistäneet ajattelua siitä, miten uutissisältöjen käyttökokemus voisi olla muutakin kuin tekstirivien ja pysähtyneiden kuvien silmäilyä. Nyt haetaan verkossa jaettavien sisältöjen ominaisuuksiin leikkisyyttä ja pelillisyyttä. Tämä ei kuitenkaan ole ihan uusi asia – eikä millään muotoa kevytmielinen tulokulma journalistisen esityksen kehittämiseen.
Alkeellinen versio leikkisyyden kiinnittämisestä uutisaiheisiin on vaikkapa Huffington Postin ennustuskone Predict the News. Lehti pyytää lukijoitaan arvelemaan esimerkiksi, josko Apple lanseeraa uuden vesion iPadista tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä tai mikä yhdysvaltalaispankki on Wikileaksin seuraava paljastuskohde. Käytännössä Huff Postin kone on jokseenkin yhtä simppeli klikkausmäärien kasvattaja kuin monet muutkin verkkolehtien kyselyt.
Parin vuoden ajan on verkossa ollut oikeasti kiinnostavia uutisten pelillisiä esityksiä Impact Gamesin Play the News -sivustolla. Flash-perustaisten pelien aiheet ovat uutisten todellisesta maailmasta, ja tarkoituksena on saada käyttäjä tosissaan paneutumaan aihepiiriin ja miettimään siihen liittyviä asioita eri näkökulmista. Aiheina ovat esimerkiksi Lähi-idän tulenarat kysymykset, terveyspolitiikka ja presidentinvaalit. Ihan tuoreita aiheita ei ole mukana, mutta vanhatkin pelit ovat mainioita näytteitä siitä, miten käyttäjäkokemus voidaan tehdä palkitsevaksi.
Esimerkiksi Irakin öljyvarantoja käsittelevässä pelissä käyttäjälle tarjotaan ensin perustietoja alueesta ja sen toimijoista. Käyttäjä valitsee roolinsa (esimerkiksi Irakin hallitus) ja ryhtyy tekemään valintoja öljyvaroista käytävän kiistan ratkaisemiseksi. Valintojen seuraukset tulevat näkyviin, samoin muiden käyttäjien (pelaajien) tekemät valinnat. Ja niin edelleen. Pelin asiasisällöt perustuvat uutismateriaaleihin.
Erityinen peli on epäilemättä edelleen melko raskas ratkaisu tuottaa eläviä esitystapoja uutisjournalismiin. Pelien suunnittelu toimiviksi on oma taitolajinsa, ja strategiapelejä muistuttava konsepti on omiaan rajaamaan aihepiirejä taustajuttuihin. Ja ennen kaikkea jutunteon tapa vaatii pään kääntämistä uuteen asentoon; gutenbergiläisen uutismuotoajattelun pitäisi antaa sijaa multimodaaliselle näkemykselle, jossa luotetaan käyttäjän oivallukseen.
Mutta uutisten elävöittämisessä voi päästä alkuun pienemminkin.
Tietoaineksen visualisoinnit interaktiivisiksi sisällöiksi ovat osoittautuneet oivallisiksi menetelmiksi rikastuttaa käyttäjäkokemusta journalismissa.
Guardianilla on tunnettu Datablog-osastonsa ja juttukokeiluja on tehty muuallakin.
Naapurissamme Ruotsissa on Gapminder-säätiö tehnyt hienoa jälkeä maailman tilaa koskevien tilastojen havainnollistamisessa. Kun hiukkasen selailee – oikeammin, käyttää – sivuston esityksiä, näyttävät liikkumattomat infograafit viime vuosisadan jäänteiltä.
Monipuolinen näyteikkuna leikkisyyden tai pelillisyyden antiin journalismille on Georgia Institute of Technologyn Newsgames-sivusto. Sen blogi pitää hyvin ajan tasalla aiheesta. Kyseessä on projekti, jonka tuottama Newsgames-kirja on paperista pitäville hyvä lähtökohta tähän maailmaan.
> Huffington Postin uutisten ennustuskone
> Impact Gamesin Play the News -sivusto
> Guardianin Datablogin ”sisällysluettelo”
> Gapminderin maailmantilastosovellus
> Georgia Techin Newsgames-projekti
Että pitäisi tehdä mobiilia journalismia, mutta ei ole tietoa sopivista toimittajan työkaluista? Monimediajournalismin monitoimimies Will Sullivan on koonnut Reynolds Journalism Instituten sivuille oppaan, josta saattaa olla apua. Ensisijainen kohderyhmä on tietysti yhdysvaltalainen toimittajakunta, mutta muutettavat muuttaen vinkeistä on apua varmaan meilläkin.
Sullivan on apureineen testannut niin ohjelmistoja kuin laitteitakin. Ohjelmistoista käsitellään muun muassa äänen ja videon editointisovelluksia, geopaikannusohjelmia, ja jopa muistiinpano-ohjelmia. Laitteista tarkastelussa ovat niin akut ja patterit kuin lisävalot ja mikrofonitkin.
Sullivanin opas on sukua News Gear -palvelulle, jota on jo yli kymmenen vuoden ajan pitänyt aiemmin Ifrasta tuttu Kerry Northrup. Hyödyntämällä molempia palveluita toimitus saattaa säästää sekä hikeä että rahaa.
> Mobile Journalism Reporting Tools Guide
Jotkin asiat näyttävät pysyvän, vaan eivät paranevan. Knight Digital Media Centerin blogissa Amy Graham taivastelee verkkolehtien penseyttä sijoittaa juttuihin ulosvieviä linkkejä. Graham ihmettelee, että vielä 15 web-vuoden jälkeenkin tätä lehdille itselleen turmiollista käytäntöä jatketaan.
Graham huomauttaa, että linkittömyys ajaa verkkolehden lukijat hakukoneille. Jos jutussa mainitaan henkilö tai organisaatio ilman minkäänlaista linkkiä taustatietoihin, mitä asiasta kiinnostunut lukija tekee? Tuskin ryhtyy kuuliaisesti etsimään mahdollisia lisätietoja juuri kyseisen lehden mahdollisesti hakukelpoisista arkistoista, vaan eiköhän hän hakeudu Googleen lisäämään sen liikennettä.
Graham on tylysti sitä mieltä, että suurin syy tilanteeseen on haluttomuus uudistaa toimituksellisia rutiineja. Neuvoja on tarjolla – myös mobiilijournalismiin – Grahamin kahdessa blogikirjoituksessa.
Amy Graham linkittämisen vaikeudesta:
> How missing links hurt online news, part 1
> Engage your mobile audience with links that work for them
Kiinnostava esimerkki verkkojulkaisun ja sen Facebook-sivun rinnakkainelosta on National Public Radion (NPR) tapaus. Nieman Journalism Labin jutussa kerrotaan, että NPR:llä on Facebookissa 1,4 miljoonaa ystävää. Olennaista ei kuitenkaan ole määrä, vaan Facebook-fanien aktiivisuus. NPR:ssä arvioidaan, että yleisö käyttää varsinaista julkaisua ensisijaisesti uutisvälineenä, kun Facebookissa sen sijaan jutustellaan ja viihdytään keskustellen yhdessä.
Ystävistä on myös hyötyä NPR:n toimitukselle. Facebook-sivuilta saadaan lähdevinkkejä ja esimerkiksi haastateltavia löytyy sen kautta. NPR:n linjana on, että Facebook-sivu on ennen kaikkea lukijoiden areena. Se tarkoittaa välillä rajunkin menon sallimista.
> Juttua NPR:n Facebook-kokemuksista
Ajan merkki: World Press Photo järjestää ensimmäistä kertaa kilpailun visuaalisen journalismin multimediatuotannoista. Siis heti vuonna 2011…
