Washington Postin juttukokonaisuus Top Secret America tekee kunniaa sekä perinteiselle journalistiselle työlle että innovatiiviselle verkkoesittämiselle.
Paketti on laaja kokonaisuus, jonka taustalla on kunnianhimoinen tutkiva ote. Postin työryhmä perkasi pari vuotta Yhdysvaltoihin syntynyttä virallisten, puolivirallisten ja yksityisten turvallisuus- ja tiedusteluorganisaatioiden vyyhteä. Lähteinä käytettiin julkisesti saatavilla olleita tietoja. Projektin ansio on nimenomaan olemassa olevien tietojen yhdistämisessä ja niiden havainnollisessa esittämisessä.
Juttukokonaisuus on tehty julkaisuympäristöä ja sen käyttäjää ajatellen. Jutun lähtösivulla on lähinnä ikoneja, jotka ohjaavat lukijan paketin eri osioihin. Jutun intro ei ole tekstiä, vaan jutun lähtökohdat esittelevä video (joka alkaa mainoksella!). Pariminuuttiselle videolle ilmaantuu ikonilinkkejä jutun aiheosioihin. Halutessaan käyttäjä voi pistäytyä ehdotetulla muulla osastolla ja sen jälkeen jatkaa automaattisesti pysähtynyttä videota keskeytyskohdasta.
Videon lisäksi juttukokonaisuuden lähtösivulla on linkit eri osioihin. Artikkeliosiossa on toistakymmentä juttua, joiden luettavuus ja selattavuus tietokoneruudulla on erinomainen ja lukulaitteilla varmaankin vielä juoheampi.
Paketissa on myös interaktiivinen kartta, josta näkyvät aiheeseen liittyvien laitosten sijainnit eri puolilla maata. Karttaa voi tarkastella myös kaupunkitasolla.
Ehkä vaikuttavin jutun osio on niin ikään interaktiivinen infograafi, jossa esiin kaivettuja toimijoita on yhdistelty toisiinsa. Kun käyttäjä kuljettaa hiirtä graafissa, hän tuottaa itse näkyviin tietoa. Jutun käyttöliittymässä on siten eräänlaista pelillisyyttä, joka hyvin sopii monimutkaisen tiedon tarjoamiseen käyttäjän älyä arvostavalla tavalla.
Juttukokonaisuuteen voi tietenkin kohdistaa hakuja, ja saada selville esimerkiksi, että Microsoftilla on jutun aihepiirissä kaksi hallinnon asiakasta ja Googlella yksi.
Post on varmentanut kaikki tiedot vähintään kahdesta julkisesta lähteestä. Lisäksi keskeneräinen juttukokonaisuus näytettiin viranomaisille, joskaan nämä eivät juuri kommentoineet.
Kun verkkojournalismista on kysymys, juttukokonaisuuteen liittyy myös keskustelua, Twitter-feediä, ja onpa jutulla oma Facebook-profiilikin.
Postin Top Secret America on ollut vaativa projekti, johon on käytetty useita henkilötyövuosia. Tulos on julkisen palvelun verkkojournalismia parhaimmillaan, ja nimenomaan verkossa tällainen tietopankki on lukijoiden ja miksei myös toisten medioiden käytettävissä pitkään.
Taannoisessa Online News Associationin (ONA) konferenssissa Washingtonissa Postin juttu saikin kehuja.
Huonot uutiset ovat, että Postin jutun kaltaiset projektit alkavat olla valtamedioissa yhtä harvinaisia kuin ne ovat yleisiä niiden ulkopuolella.
ONA:n konferenssissa kyllä todettiin, että tutkiva journalismi on kokemassa uutta nousua verkossa – mutta tekijät nousevat uudesta journalismin ekosysteemistä.
Tyyppiesimerkki on Pro Publica, joka on saanut peräti Pulitzer-palkinnon tutkivasta journalismistaan.
ONA:n konferenssissa listattiin lukuisia valtamedioiden ulkopuolisia journalismijulkaisuja, jotka ovat ottamassa valtamedioiden paikkaa vaativan journalismin tekijöinä. Lukijoille tämä on varmaankin hyväksi, mutta tuskin medioiden maineelle.
> Washington Postin Top Secret America
> Eräs katsaus uuteen journalismin tekemisen ympäristöön
Britanniasta puolestaan kuuluu, että valtamedia on tekemässä tilaa muille myös ulkomaanuutisoinnissa. Tuoreen raportin mukaan ulkomaanuutiset ovat vähentyneet maan eniten luetuissa valtakunnallisissa lehdissä 40 prosenttia viimeisten 30 vuoden aikana.
Samana aikana ovat ulkomaanuutiset vähentyneet Daily Telegraphin, Guardianin, Daily Mailin ja Daily Mirrorin etusivuilla peräti 80 prosenttia. Tätä nykyä ulkomaanuutiset ovat viidennes näiden lehtien jutuista, kun ne vuonna 1979 olivat neljännes.
Raportin tekijät Media Standards Trustissa arvelevat, että syntynyt aukko vain odottaa paikkaajaa. Sanomalehdilläkin olisi tilaisuus ”keksiä uudelleen” ulkomaanuutisointi erityiseksi vahvuudekseen.
> Britannian ulkomaanuutisoinnin alamäestä Guardianissa
Samalla kun sanomalehdet ainakin Britanniassa vähentävät voimavaroja ulkomaanuutisistaan, tuoreet ideat tälläkin saralla tulevat muualta. Esimerkiksi verkkojulkaisu Demotix perustuu ulkomaanuutisoinnin joukkoistamiseen. Yhteisössä on yli 17 000 jäsentä, joiden jutut ja kuvat ovat kaupan kiinnostuneille. Asiakkaina ovat olleet sellaiset kuin CNN, BBC, New York Times ja niin edelleen.
Global Voices puolestaan on kansalaisten journalismiin perustuva julkaisu, joka Demotixin tavoin on suorastaan ruhtinaallisen runsas ikkuna kansainvälisiin uutisaiheisiin verrattuna useimpiin verkkolehtiin.
Myös sen perusajatus ulkomaanuutisoinnista lähtee siitä, että nettiaikakaudella tietotoimistojen bulkkisähkeet ja satunnainen matkareportteri eivät ole ainoita tapoja kertoa kiinnostavia tarinoita maailman eri kolkilta.
Mutta tokihan valtamediassakin osataan verkkojournalismia tehdä. Online News Associationin konferenssissa muutamat sanomalehdet saivat merkittäviä verkkojournalismipalkintoja. Suurten medioiden sarjassa New York Times palkittiin multimediajutusta, jossa kuukausia talibanien vankina ollut reportteri tilittää kokemuksiaan. CNN puolestaan sai palkinnon Haitin maanjäristysuutisoinnistaan verkossa.
Pienten saittien sarjassa palkituiksi tulivat muun muassa sanomalehti Tennessean paikallisesta tulvauutisioinnistaan ja Texas Tribune non profit -verkkojulkaisunsa kokonaisuudesta.
Tässä avoimessa kilpailussa kuitenkin muut pärjäsivät sanomalehtiä paremmin. CNN sai useammankin palkinnon, ja palkittujen listalle kipusi useita uusia tai uudehkoja medioita.
> Online News Associationin palkitsemat verkkojulkaisut
Postrank-niminen yhtiö tarjoaa kokeiltavaksi mielenkiintoisen tuntuista mittaria, joka pisteyttää (esimerkiksi) verkkolehden keräämää sosiaalisen kanssakäymisen määrää.
Mittarin laskentaperusteet ovat monitulkintaiset ja varmaankin myös kiistanalaiset. Jonkinlaista osviittaa siitä ehkä kuitenkin saa julkaisun piirteiden arvioinnille. Pikakokeessa mittari antoi hs.fi:lle 71 000 pistettä, dn.se:lle 100 000 pistettä ja guardian.co.uk:lle lähes kahdeksan miljoonaa pistettä.
