Mitä EU-komissio tarkalleen ottaen esittää?
Kustantajat saavat direktiiviehdotuksen mukaan oikeuden päättää julkaisemansa sanomalehden, aikakauslehden tai verkkouutissivuston digitaalisesta käyttämisestä. Palveluntarjoajat, jotka kopioivat digitaalisesti julkaisujen sisältöä tai välittävät sitä yleisölle, joutuvat sopimaan asiasta kustantajien kanssa.
Uusi oikeus parantaa kustantajien mahdollisuuksia puuttua julkaisujensa luvattomaan verkkokäyttöön.
Tekijöiden oikeuksiin kustantajan oikeus ei vaikuta. Tekijöiltä ei voida viedä oikeutta hyödyntää teoksiaan sillä perusteella, että teokset on sisällytetty lehtijulkaisuun. Sama koskee valokuvia. Komissio on nähnyt paljon vaivaa selventääkseen direktiiviehdotuksessa, ettei kustantajan oikeuteen voida vedota tekijöiden kustannuksella.
Keitä muita kuin Google voi joutua maksajaksi, jos ehdotus menee läpi?
Uutisaggregaattorit, mediaseurantapalvelut, hakupalvelut ja sosiaalisen median palvelut tulevat ensimmäisinä mieleen. EU-tuomioistuin selkeyttää viime kädessä rajanvedot.
Voisiko myös bloggari pyytää rahaa sisältönsä linkittämisestä?
Voisi pyytää mutta ei saisi. Blogit eivät ole direktiivissä tarkoitettuja uutisjulkaisuja.
Mistä Google on velkaa lehdille?
Ehdotuksesta on käytetty virheellisesti nimeä Google-vero. Tämä ei liene sattumaa, sillä veroilla on ikävä kaiku ja niitä on sen vuoksi helppo vastustaa.
Lehtijulkaisujen suojassa on kyse kaupankäynnistä – julkaisuoikeuksien lisensioinnista ja siitä saatavasta korvauksesta. Jos Google hyödyntää lehtien julkaisemaa aineistoa esimerkiksi toisintamalla hakutuloksissaan juttujen otsikoita tai kuvia, sen pitäisi sopia käytöstä. Linkittämisen luvanvaraisuus puolestaan selkeytyy askel askeleelta EU-tuomioistuimen ratkaisukäytännön pohjalta. Esimerkiksi maksumuurin taakse ei saa linkittää ilman kustantajan lupaa.
Ei voi olla niin, että kustantajien tuottama arvo vain valuu verkkojäteille.
Lehtien julkaiseminen vaatii merkittäviä investointeja, ja kustantajat kantavat myös vastuun julkaisemastaan sisällöstä.
Kustantajien investointeja omassa liiketoiminnassaan hyödyntävien palveluntarjoajien tulisi neuvotella ja sopia julkaisujen käytöstä.
Ei voi olla niin, että eurooppalaisten kustantajien tuottama arvo vain hiljalleen valuu yhdysvaltalaisille verkkojäteille.
Miten sisältöjen lisensiointi käytännössä voisi tapahtua?
Tekijänoikeuksia lisensioidaan sekä suorin sopimuksin että tekijänoikeusjärjestöjen kautta. Asia on kustantajien päätösvallassa.
Joko mediayhtiöiden kannattaa budjetoida suuria tuloja ensi vuodelle?
Lainsäädäntöprosessit ovat tuskastuttavan hitaita. Se on demokratian hinta. Usein laajojen direktiiviehdotusten käsittely Brysselissä vie parisen vuotta ja kansallinen voimaansaattaminen toisen mokoman. Korvauksista neuvottelemiseenkin kuluu oma aikansa.
Ehdotuksella on paljon vastustajia, eikä sen läpimenoa Euroopan parlamentissa ja neuvostossa voi pitää itsestäänselvyytenä.
Voiko Googlea vastaan voittaa?
Odotettavissa on kova vääntö. Globaalisti vahvat verkkojätit ovat kovia pelureita.
Uuden oikeuden myötä kaikki voittaisivat. Kustantajat saisivat katetta investoinneilleen, jolloin kustannustalojen olisi mahdollista tuottaa uusia sisältöjä kuluttajien iloksi ja digitoimijoiden hyödyksi. Myös työllisyysvaikutukset olisivat positiiviset.
